26.7.2017

Ylläs-Pallas-Hetta, neljäs päivä - välietappi

26.7. Rauhala-Pallas

Aamulla oli fantastinen tunne herätä siihen, että on viileää. Mukavan viileää siis, ei kylmä. Nukuin yli 10 tuntia ja viileyden lisäksi oli mukavan levännyt olo. Kroppa tosin jäykkä joka puolelta. Keittelin ja söin aamupuurot rauhassa ja kävin täyttämässä juomarakon purosta, jonka takia olin leiripaikan valinnut. Leiriä purkaessa näin pitkästä aikaa ihmisiä. Vaeltajakaksikko meni hirvittävää vauhtia etelän suuntaan eikä varmaankaan huomannut minua tai ei ainakaan reagoinut. Toisella kastui kuulemma kengät, toinen hieman kiersi, mutta odottamiseen ei ole aikaa, vaan piti juosta perään. Ja puheista päätellen aikovat samana päivänä olla vielä Ylläksellä.

Sammakkoja riitti kosteammissa (ja yllättävästi vähemmän kosteammissakin) paikoissa

Paikoin polku oli melko kostea.

Oli ollut hyvä ajatus nukkua vesipaikan lähellä. Koivakerolle oli jyrkkä nousu seisovassa kosteassa ilmassa. Huipulla ihmettelin, kuinka poroja ei joudu enemmän petojen suuhun. Pääsin juuri huippua merkkaavan kummelin viereen kun näin polkua pitkin vastaan tulossa poron kahden vasan kanssa ja jäin niitä siihen kuvailemaan ja mietin, että missä vaiheessa reagoivat minuun jotenkin. Kun kärjessä tullut vasa havaitsi minut ohitettuaan minut noin puolentoista metrin päästä, se otti pienen spurtin pois polulta ja emo (en tunne oikeaa porosanastoa, jos tämä on väärä nimitys) toisen vasan kanssa perään. Onneksi en ollut vaaniva peto. Parin kymmenen metrin päässä taas jatkoivat rauhallista jolkottelua Rauhalan suuntaan.

Koivakeron laella. Taustalla Pallas

Ylläs on jo kaukana. Tämä oli viimeinen näköhavainto.

Pallas on jo lähellä


Koivakeron poroja matkalla Rauhalan suuntaan

Reitti oli kivikkoinen ja paikoin huonosti näkyvä merkkien puuttuessa

Pallas lähestyy

...koko ajan. Nämä vanhat viitat on jotenkin hienompia, mutta varmasti ei niin huoltovapaita kuin uudemmat

Reitti jatkui alas ja takaisin ylös, seuraavana Mustakero, jonka huipun jälkeen käväisin Mustakeron tuvalla suodattamassa vettä itselleni. Totesin ikäväkseni, että olin hukannut yhden pienen osan suodattimesta (MSR Trailshot) ilmeisesti huuhdellessani sitä. Tämä teki suodattamisesta vähän hitaampaa, koska vesi pääsi pumpatessa myös takaisin ottoletkusta ulos, ellen toisella kädellä puristanut sitä kiinni, mutta homma toimi kuitenkin ihan hyvin lopulta. Harmitti osan hukkaamista enemmän se, että olin jättänyt muoviroskaa reitille. Lähtiessä jatkamaan matkaa oli mielenkiintoinen opaste. Pallakselle opastettiin vain hiihtoreitti, mitä en huomannut ja tästä piti valita polku, joka näytti Lommoltunturille.

Mustakeron tupa

Reittiviittta. Vain hiihtoreitti Pallakselle opastettu.

Ihmeellisyyksiä. Noin 100m päässä tuvasta, jonka pihassa sallittu tulipaikka oli jonkun tulipaikka.

Reitti jatkui Lommoltunturin harjanteen länsipuolta valitettavasti käymättä huipuilla, vaikka ne olisivatkin tehneet reitistä raskaamman. Valitettavasti siksi, että reitti kulki pääasiassa puurajan alapuolella ja maisemia oli tarjolla melko vähän. Päivä oli jatkunut kuumana ja hikisenä ja vesi alkoi taas olla ongelma. Lommoltunturilta reitti laskeutui Raattamantien (tie 972) ylitykseen ja elättelin jo toiveita, että löytäisin vettä.

Lommoltunturin polkua.

Lommoltunturilta laskeutuessa Pallas näyttää olevan jo saavutettavissa

Tienviittakin antaa toivoa

Raattamantie

Polku jatkuu kapeana metsäpolkuna

Toiveet veden saamisesta olivat kuitenkin turhia vielä jonkun aikaa. Pari kilometriä ennen Pyhäjoen ylitystä reitti kulki joen reittiä myötäillen, mutta joki kulki syvähkössä rotkossa, johon en halunnut mennä, vaan jatkoin ylityspaikalle asti, josta otin vielä kerran tälle päivällä juomarakon täyteen.

Pyhäjoen ylitykseen laskeutuminen on hienosti kivetty

Pyhäjoki yläjuoksun suuntaan

Ja alajuoksun suuntaan. Tästä hain vettä.

Joitain kilometrejä ennen Pallasta alan miettiä ilmeisesti aamulla etelään suunnanneiden vauhdikkaiden vaeltajien Mustakeron vieraskirjaan kirjoittamat kehut Pallaksella syödyistä burgereista ja neljän päivän hikoilun jälkeen olo alkaa olla hyvinkin limainen. Tarkistan olevani puhelinverkon alueella ja tarkistan booking.com:n, jossa tarjotaan Pallaksella huonetta hintaan 60€/yö, sisältäen aamiaisen. Suihku, sänky, hotelliaamiainen. Hetken mietin ja tarkistan kotiväeltä onko tämä huijausta sen sijaan, että yöpyisin laavulla kilometrin päässä hotellista ja päädyn siihen, että en aikoisi kokea syyllisyyttä ja varasin huoneen. Aivan loppumetreillä eksyin hieman viralliselta reitiltä kun jossain polun risteyksessä en tarkkaillut reittimerkkejä ja oli jo muitakin polkuja, mutta löysin perille.

Hyönteistutkijat keräsivät näytteitä

Lähellä. Alkoi hotelli kiinnostaa.

Viimeinen osuus on jo erittäin hyväkulkuista.

69 kilometriä Kellokkaasta

Suihku, ruokaa ja sänky luvassa

Pihaporo

Kirjauduin sisään hotelliin ja kävin suihkussa. Ravintolassa burgeri. Ja kyllä, myös limsaa ja jälkiruokaa. Siellä kuulin, että aamulla näkemäni nopea kaksikko on ilmeisesti aikeissa kulkea Hetasta Ylläkselle kolmessa päivässä. Laskeskelin, että olin matkalla juonut 6 litraa vettä, join burgerin kanssa puoli litraa limsaa ja litran vesikannun ja vieläkin oli janoinen olo. Puhtaana ja kylläisenä nautin vielä kylmän siiderin ennen kuin menin huoneeseen ja laitoin kaikki sähkölaitteet latureihin.

Nukkuminen ei meinannut oikein sujua, koska huone oli kuuma, mutta olin puhdas ja kylläinen. Ja minulle oli luvassa hotelliaamiainen. Ja haaveilin jo seuraavan aamun hotelliaamiaisesta. Pekonista ja munakokkelista. Noin 80 km takana (aloitin Ylläsjärveltä, en Kellokkaasta), 55 km edessä.

Illalla kotiin soitellessa totesin, että nyt on Ylläs-Pallas vaellettu. Oli hieno kokemus, mutta en haluaisi mennä sitä enää koskaan. Spoilerina totean, että myöhemmin olen oppinut  arvostamaan reittiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti