"Kovaa käyttöä vaan!"

Otsikon sanoihin päätti tekonivelhoitaja tämän päivän kontrollikäyntini sairaalassa. Ja tämä oli viimeinen tähän operaatioon liittyvä käynti, ellei ongelmia ilmene. Olen siis virallisesti toipunut tai kuntoutunut tai mitä sanaa halutaankaan käyttää. Lihasvoimat on hyvät, liikeradat jo vähintäänkin kohtuulliset ja sementittömät proteesit kokonaan luutuneet kiinni. Ja kupit on lisäksi myös ruuveilla kiinni. Ja tämä on myös 3 kuukauden sairaslomani viimeinen päivä ja huomisesta eteenpäin opettelen taas päivätyöläisen elämää. Hieman pehmeää laskua tosin olen ottanut jo joulukuun 10. päivästä eteen päin tekemällä osa-aikaisesti etätöitä ja olemalla sairaslomalla vain osa-aikaisesti.

Kukkulan kuningas

Pari viikkoa sitten (15.1.2016) jo fysioterapiajaksoni päättyi toteamukseen "Potilaalla tehty molempien lonkkien tekonivelleikkaus, josta toipuminen sujunut hyvin. Liikunnallinen mies, ollut hyvin aktiivinen kuntoutuja. Lonkkien liikkuvuuksissa vielä hieman rajoitusta. Aloittanut kuntosaliharjoittelun, joka tuttua entuudestaan. Ft-jakso päätetään." Kertomukseen ei oltu kirjattu liikeratoja, mutta jos muistan oikein, fleksio oli viimeisellä käynnillä 110 astetta, abduktio 35 astetta, ulkokierto 30 astetta ja sisäkierto edelleen rajoittunein, mutten muista astelukua. Joulukuun käynnillä 6 viikon kohdalla liikelaajuudet olivat "Nivelliikkuvuus: oikean lonkan fleksio 85 astetta, passiivisesti lonkka fleksoituu 90 asteeseen. Vasemman lonkan aktiivinen fleksio 70 astetta, passiivisesti lonkan fleksio 80 astetta. Lonkat ojentuvat täyteen liikelaajuuteen molemmin puolin. Oikean lonkan aktiivinen abduktio 20 astetta, vasemman 15 astetta. Sisärotaatio molemmissa lonkissa vain 5 astetta. Oikeassa lonkassa ulkorotaatio 10 astetta, vasemmassa 5 astetta." Ja kuten aiemmassa kirjoituksessa jo kehaisin, jo joulukuussa voimatasot olivat kohdillaan: "Lihasvoima mitataan manuaalista vastusta vastaan, asteikolla 0-5, jossa 0 heikko ja 5 erittäin hyvä. Gluteus maksimus voima oikeassa lk.5/5 ja vasemmassa luokkaa 5/5. Gluteus medius voima oikealla lk. 4,5/5 ja vasemmalla lk 4/5. Hamstring-voima oikealla lk. 5/5 ja vasemmalla luokkaa 5/5. Iliopsoas-voima oikealla luokkaa 5/5, vasemmalla luokkaa 4/5. Q-ceps voima oik. lk. 5/5 ja vasemmalla lk. 5/5."

Myös pari viikkoa sitten (14.1.2016) otettiin kahden kuukauden postoperatiiviset röntgenkuvat molempien lonkkien tekonivelleikkauksen jälkeen. Näistä leikannut ortopedi on lausunut "Tekonivelen asento entinen, hyvä. Inklinaatio oikealla 40 astetta, vasemmalla 38 astetta, anteversio molemmin puolin 25 astetta. Ei komplikaatioon sopivaa." Outo osa lausunnossa oli, että kontrollit 5 vuoden välein, kun materiaaleissa tähän asti on ollut kontrolliväli 2 tai 3 vuotta. Ilmeisesti proteeseissa ja niiden asennuksissa tapahtuu kehitystä.

Eli lyhyesti kaikki erinomaisen hyvin, tai kuten eräs tuttu fysioterapeutti lausuntojen perusteella totesi "Sähän oot noiden mukaan elämäsi vedossa!" Ja täytyy kyllä sanoa, että siltä pitkälti myös tuntuu.

Hieman hankalaa toipumisessa on ollut, että tutkittua tietoa riskeistä tekonivelten kanssa liikkumisesta on melko vähän saatavilla ja toiset korostavat riskejä enemmän kuin muut. Tämän päivän käynnillä tuomio oli, että luksaatioriski minun lihaskunnolla on korkeintaan teoreettinen proteesin asento ja tyyppi huomioon ottaen. Ja samoin luuaines on hyvää ja tiivistä ja murtumiakaan ei varsinaisesti tarvi pelätä kaatuessa, mutta toki tietenkään ei suositella lajeja, joissa jatkuvasti teloo itseään. Mutta kun kyselin, että jokos voi pikkuhiljaa kokeilla juoksuaskeleen ottamista tai esimerkiksi harkita mäkien laskemista, niin tiivistettynä terveiset oli, että "Mäkeen vaan".

Juoksusta sen verran, että tämä on aihe, josta on jopa jonkin verran kokemusta ja tutkimustakin, eli ei kuitenkaan ole suositeltavaa harrastaa lajeja, joissa proteesiin kohdistuu jatkuvaa iskutusta, joka kuluttaa proteesia. Mielenkiintoinen huomio kuitenkin oli, että leikannut ortopedi kuulemma suosittelee mieluusti paljasjalkakenkiä, joka vähentää kovaa kantaiskutusta. Tämän olin itse havainnut agilityurallani jo ennen leikkausta, että nivelet pysyivät paljasjalkakengillä paremmassa kunnossa, kun kantavaimennusten (ja korotusten) puute siirtää askeleen enemmän päkiäpainotteiseksi ja jalkateräkin osallistuu iskunvaimennukseen.

Lupa on siis tehdä mitä tahansa, mikä tuntuu hyvältä ja salitreenissäkään mitään kuormitusrajoituksia ei ole - mutta tietysti järki mukana, eli ei kannattane väkisin kokeilla proteesien kestävyyttä lajeilla, joissa jatkuvasti teloo itseään ja ehkä en ala treenaamaan maailman vahvin mies -kisoihin, mutta kuten jo alussa totesin, terveiset sairaalasta oli, että "Kovaa käyttöä vaan!"

Tuloste röntgenkuvasta turvatarkastuksissa kommunikointia varten

Työmatkoihini liittyen sivusimme myös turvatarkastuksia ja metallinpaljastimet tulevat aina hälyttämään jatkossa. Enäähän ei jaeta proteesikortteja, joilla voi "todistaa", että on proteesi. Ovat kuulemma loppuneet noin 9.11. eräänä vuonna ja ovat todistusvoimaltaan melko heikkoja, kun ovat niin helppoja väärentää. Ajattelin kuitenkin, että ehkä saisi paremmalla asenteella tutkimukset, kun voi helposti kommunikoida asian, niin hoitajan ehdotuksesta tulostettiin mulle yksi röntgenkuva. (Laitan blogiin kyllä hyvälaatuisetkin ennen- ja jälkeen-kuvat, kunhan saan tilattua ne) Tämä menee testiin parin viikon päästä, kun on vuorossa ensimmäinen lentomatka uusilla lonkilla.

Kiitos, TYKS:n kirurginen sairaala

Sairaalasta lähdin leveä hymy naamalla - toistaiseksi siis saan tehdä "mitä vain" ja olen terve. Ja suunnitelmia kyllä riittää!

Esittelyssä: Apuvälineet

Nyt kun on jo muutama viikko mennyt kokonaan ilman apuvälineitä, voisi olla sopiva aika esitellä kuntoutumisen aikana käyttämäni apuvälineet ennen kuin palautan ne apuvälineyksikköön.

Kyynärsauvat, WC-istuimen korotus, korotustyyny

Kyynärsauvat lienevät tulleet jo tutuiksi blogia seuranneille videoista eivätkä varmaankaan kaipaa kovin suurta esittelyä. Niiden käytöstä luovuin 6 viikkoa leikkauksen jälkeen. Varusteena liukkaille keleille jääpiikit, jotka onneksi tulivat melko vähän tarpeeseen ja suurin osa ajasta meni ihan hyvän pidon ja sulan maan aikaan. Lopettamisen jälkeenkin fyssarilta suositus oli, että tarvittaessa voi käyttää ja myös toispuoleisesti mahdollisen heikomman jalan vastakkaisella puolella. (Jostain käsittämättömästä syystä TV:stä tuttu tohtori House käyttää keppiä kipeän jalan puolella, vaikka vastakkaisella puolella pitäen pystyisi kävelemään normaalimmin)

Erityisesti ensimmäisen 3 viikon aikana, kun syvään istuminen on kielletty, tarvittiin kahta muuta kuvassa näkyvää yksinkertaista apuvälinettä. WC-istuimen korotus on tarpeellinen normaalin korkuisilla istuimilla ja normaalin korkuisten tuolien kanssa korotustyyny. Sängyn korkeutta lisättiin riittäväksi istumiseen, jotta sänkyyn meno onnistuisi turvallisesti jalkojen alle asennetuilla korotuspaloilla, jotka ovat ihan yksinkertaiset palikat, joissa on reunat estämässä, ettei huonekalun jalat liu'u pois niiden päältä.

Koska lonkkiin tarvitaan liikeratoja esimerkiksi lattialle yltämiseen tai jalkateriin yltämiseen, oli apuvälinevalikoimassa myös tarttumapihdit, sekä mystinen sukanvetolaite. Tarttumapihdit on, no, pihdit, joissa on kahva ja varren päässä pihdit, jotka sulkeutuvat kahvaa puristaessa. Sukanvetolaite on vaikeampi selittää, mutta hyvin yksinkertainen ja nerokas väline. Tätä ei ennakkokäynnillä sairaalassa edes yritetty selittää, vaan sen ymmärtää paremmin näkemällä, joten pari viikkoa leikkauksen jälkeen tuli kuvattua video sukanvetolaitteesta, jossa sattumalta pudotin sukan ja esiteltyä tulee myös tarttumapihdit.

Sukanvetolaite koostuu siis muovisesta taipuisasta pohjasta, johon on kiinnitetty naru sekä liukkaasta keinokuidusta tehdystä kankaasta. Ensin taivutetaan kankaat toistensa päälle. Sen jälkeen sukka vedetään sukanvetolaitteen päälle ja lopuksi työnnetään varpaat sukkaan ja naruista vetämällä vedetään laite pois sukan sisältä ja siinä sivussa sukka maagisesti päätyy jalkaan. Yritin ennen laitteen näkemistä kovasti järkeillä, miten sukanvetolaite edes voi toimia, mutta en vain keksinyt. Nyt tiedän. Parhaat keksinnöt ovat yksinkertaisia.

Tarttumapihdit jäivät melko vähälle käytölle. Tärkein tehtävä niille oli lattialle pudonneiden tavaroiden nostelun lisäksi käyttö housujen pukemiseen, kun ei voi kumartua laittamaan jalkaa lahkeeseen. Tämä suoritetaan siten, että esimerkiksi ensin vasemmalta puolelta pidetään housun vyötäröä kädessä ja oikea tarttumapihdeissä ja näin saadaan ilman suuria lonkkakulmia ujutettua oikea jalka lahkeeseen. Sen jälkeen oikea puoli käteen ja vasen jalka autetaan pihdeillä lahkeeseen. Löysät housut helpottavat toimenpidettä huomattavasti. Ja toki silloin kun apuvälineitä vielä tarvitsi pukeutumiseen, myös leikkausalueet olivat sen verran arat, että ei olisi halunnutkaan mitään, mikä yhtään puristaa leikkausalueita.

Oma toipuminen on siis ollut jo joitakin viikkoja siinä vaiheessa, että apuvälineitä ei ole tullut käytettyä. Viimeisenä käytin sukanvetolaitetta vasemman jalan sukan pukemiseen pari päivää kepeistä luopumisen jälkeen, kun vasemman lonkan fleksio ei meinannut oikein riittää sukkien pukemiseen, mutta nyt liikeradat on jo huomattavasti paremmat ja jopa kengännauhojen sitominen onnistuu jo. Istuintyyny ja WC-istuimen koroke jäivät jossain noin 4 viikon paikkeilla pois käytöstä, kun totesin, että matalalle istuminen ei ole enää kohtuuttoman vaikeaa.

Ensi viikolla apuvälineet päätyvät takaisin apuvälineyksikköön Turkuun ja sieltä lainaan jollekin seuraavalle tarvitsijalle.