9.1.2016

Esittelyssä: Apuvälineet

Nyt kun on jo muutama viikko mennyt kokonaan ilman apuvälineitä, voisi olla sopiva aika esitellä kuntoutumisen aikana käyttämäni apuvälineet ennen kuin palautan ne apuvälineyksikköön.

Kyynärsauvat, WC-istuimen korotus, korotustyyny
Kyynärsauvat lienevät tulleet jo tutuiksi blogia seuranneille videoista eivätkä varmaankaan kaipaa kovin suurta esittelyä. Niiden käytöstä luovuin 6 viikkoa leikkauksen jälkeen. Varusteena liukkaille keleille jääpiikit, jotka onneksi tulivat melko vähän tarpeeseen ja suurin osa ajasta meni ihan hyvän pidon ja sulan maan aikaan. Lopettamisen jälkeenkin fyssarilta suositus oli, että tarvittaessa voi käyttää ja myös toispuoleisesti mahdollisen heikomman jalan vastakkaisella puolella. (Jostain käsittämättömästä syystä TV:stä tuttu tohtori House käyttää keppiä kipeän jalan puolella, vaikka vastakkaisella puolella pitäen pystyisi kävelemään normaalimmin)

Erityisesti ensimmäisen 3 viikon aikana, kun syvään istuminen on kielletty, tarvittiin kahta muuta kuvassa näkyvää yksinkertaista apuvälinettä. WC-istuimen korotus on tarpeellinen normaalin korkuisilla istuimilla ja normaalin korkuisten tuolien kanssa korotustyyny. Sängyn korkeutta lisättiin riittäväksi istumiseen, jotta sänkyyn meno onnistuisi turvallisesti jalkojen alle asennetuilla korotuspaloilla, jotka ovat ihan yksinkertaiset palikat, joissa on reunat estämässä, ettei huonekalun jalat liu'u pois niiden päältä.

Koska lonkkiin tarvitaan liikeratoja esimerkiksi lattialle yltämiseen tai jalkateriin yltämiseen, oli apuvälinevalikoimassa myös tarttumapihdit, sekä mystinen sukanvetolaite. Tarttumapihdit on, no, pihdit, joissa on kahva ja varren päässä pihdit, jotka sulkeutuvat kahvaa puristaessa. Sukanvetolaite on vaikeampi selittää, mutta hyvin yksinkertainen ja nerokas väline. Tätä ei ennakkokäynnillä sairaalassa edes yritetty selittää, vaan sen ymmärtää paremmin näkemällä, joten pari viikkoa leikkauksen jälkeen tuli kuvattua video sukanvetolaitteesta, jossa sattumalta pudotin sukan ja esiteltyä tulee myös tarttumapihdit.


Sukanvetolaite koostuu siis muovisesta taipuisasta pohjasta, johon on kiinnitetty naru sekä liukkaasta keinokuidusta tehdystä kankaasta. Ensin taivutetaan kankaat toistensa päälle. Sen jälkeen sukka vedetään sukanvetolaitteen päälle ja lopuksi työnnetään varpaat sukkaan ja naruista vetämällä vedetään laite pois sukan sisältä ja siinä sivussa sukka maagisesti päätyy jalkaan. Yritin ennen laitteen näkemistä kovasti järkeillä, miten sukanvetolaite edes voi toimia, mutta en vain keksinyt. Nyt tiedän. Parhaat keksinnöt ovat yksinkertaisia.

Tarttumapihdit jäivät melko vähälle käytölle. Tärkein tehtävä niille oli lattialle pudonneiden tavaroiden nostelun lisäksi käyttö housujen pukemiseen, kun ei voi kumartua laittamaan jalkaa lahkeeseen. Tämä suoritetaan siten, että esimerkiksi ensin vasemmalta puolelta pidetään housun vyötäröä kädessä ja oikea tarttumapihdeissä ja näin saadaan ilman suuria lonkkakulmia ujutettua oikea jalka lahkeeseen. Sen jälkeen oikea puoli käteen ja vasen jalka autetaan pihdeillä lahkeeseen. Löysät housut helpottavat toimenpidettä huomattavasti. Ja toki silloin kun apuvälineitä vielä tarvitsi pukeutumiseen, myös leikkausalueet olivat sen verran arat, että ei olisi halunnutkaan mitään, mikä yhtään puristaa leikkausalueita.

Oma toipuminen on siis ollut jo joitakin viikkoja siinä vaiheessa, että apuvälineitä ei ole tullut käytettyä. Viimeisenä käytin sukanvetolaitetta vasemman jalan sukan pukemiseen pari päivää kepeistä luopumisen jälkeen, kun vasemman lonkan fleksio ei meinannut oikein riittää sukkien pukemiseen, mutta nyt liikeradat on jo huomattavasti paremmat ja jopa kengännauhojen sitominen onnistuu jo. Istuintyyny ja WC-istuimen koroke jäivät jossain noin 4 viikon paikkeilla pois käytöstä, kun totesin, että matalalle istuminen ei ole enää kohtuuttoman vaikeaa.

Ensi viikolla apuvälineet päätyvät takaisin apuvälineyksikköön Turkuun ja sieltä lainaan jollekin seuraavalle tarvitsijalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti