Meloja 1 (EPP1) taitokortti suoritettu

Taas tuli vietettyä pari päivää Haltiassa Luonto- ja eräopasopinnoissa, tällä kertaa tarkemmin Haltian uimarannalla ja Nuuksion Pitkäjärvellä ja vähän järvessäkin. Tällä kertaa lajina oli melonta sekä kajakilla että kanootilla. Aiempaa kokemusta on sen verran, että olen käynyt kerran kesäillan kajakkimelonnalla Turussa, järjestäjän Aavameri. Avokanootista taas kokemusta sen verran, että olen kerran vuokrannut kanootin Halistenkoskelta ja melonut Aurajokea siitä jonkun kilometrin ylävirtaan ja takaisin. Lisäksi meillä on nyt perheessä ollut pari vuotta Sevylor Adventure Plus, jolla ollaan muutamia retkiä ehditty meloa vaimon kanssa välillä myös bonuspoika mukana ja itsenäisesti kerran kalassa kajakkikonfiguraatiossa.

Sunnuntai aloitettiin parin tunnin tutustumisella välineisiin ja niiden käsittelyyn ja kuljetukseen. Sitten jaettiin poppoo kahtia kanootteihin ja kajakkeihin. Itse päädyin ensin kanoottiryhmään ja sain kanoottiin parikseni meidän vastuuopettajan joka toimi myös kanoottikouluttajana. Ensimmäisenä pääsin keulapenkille ja opettaja kipparin paikalle. Ekana harjoiteltiin vesillemeno rannasta, sitten käytiin opettelemassa melontaa eteenpäin ja taaksepäin, kanootin kääntämistä "soutamalla ja huopaamalla" ja kauhomalla sivulle. Sitten harjoiteltiin rantautuminen ja takaisin vesille takaperin ja tällä kertaa minä kipparin paikalla takana, missä sain sitten harjoitella J-vedolla suunnan pitämistä ja takaperäsintä edellä mainittujen juttujen lisäksi. Lopuksi vielä käytiin nousemassa kanootista laiturille ja menemässä takaisin kanoottiin laiturilta ennen kuin vuorossa oli ryhmien vaihto.

Kajakki olikin sitten vähän vieraampi ja meni enemmän aikaa säätää aukkopeitteiden ja jalkatukien säätöjen kanssa, mutta silläkin päästiin rannasta vesille harjoittelemaan eteenpäin melontaa suoraan, kaarivedolla ohjaamista, pysähtymistä, peruuttamista, paikalla kääntymistä, kasilla ja kauhomalla sivulle menoa ja vähän alatukea ja alatukikäännöstä. Pari horjahdusta tuli, mutta opin merkittävästi paremmin kuin aiemmalla kokemuksella käyttämään melontaan myös sitä osaa, joka on kajakin sisäpuolella eli jalkoja. Kajakkiosuus päätettiin opettelemalla nousemaan kajakista laiturille ja sitten sulattelemaan yön yli asioita.

Maanantaina pienen väen vaihdoksen takia minut siirrettiin ryhmään, joka lähti ensin kajakilla. Harjoiteltiin eilisiä asioita ja jostain syystä yön yli nukkuminen jotenkin aina saa erilaisia taitoja parempaan järjestykseen ja kaikki sujui paremmin ja mikä tärkeintä rennommin ja paremmalla luotolla siihen, että kajakki pysyy pystyssä. Kumpanakin päivänä muutamia horjahduksia tuli, mutta kuten iltapäivällä huomasin, en vielä läheskään kaatunut vaikka se siltä niinä hetkinä tuntui. Hiottiin lisäksi tekniikoita opettelemalla vartalon kiertoa paremmaksi ja kanttaamista. Samalla suoritettiin EPP1-näyttö kajakkikouluttajallemme kaatumista ja pelastautumista lukuunottamatta. Tähän kuului:

• Eteenpäin melominen
• Pysäyttäminen ja taaksepäin melominen
• Kajakilla 8-radan melominen
• Kaariveto 180/360 astetta paikoillaan
• Sivuttain melonta
• Tuen ottaminen vedestä
• Lauttautuminen

Rannassa vaihdettiin kanootteihin ja lähdettin harjoittelemaan sillä eilisiä taitoja ja tehtiin samanlaiset EPP1-näytöt kanootilla. Paikkoja vaihdettiin tällä kertaa rantautumalla luonnonrantaan ja edellä mainittujen taitojen lisäksi harjoiteltiin myös etuperäsintä ja kanootin kanttaamista. Kokeilujen perusteella totesin myös itselleni kanootissa tukevimmaksi ja ehkä myös mukavimmaksi asennoksi pohjalla polvillaan olemisen ja penkin etureunaan nojaamisen.

Iltapäivän viimeisenä osuutena tulikin etukäteen jännittävin ja lopulta todella hauska osuus, eli kanoottien ja kajakkien kaataminen ja pelastautuminen avustettuna. Ensimmäinen harjoitus tehtiin kanootilla niin, että oma kanootti kaatui ja toinen pari tyhjensi kanoottimme, käänsi sen oikein päin ja avusti meidät takaisin kanoottiin. Kanoottiakin joutui keikuttamaan merkittävästi mukavuusalueen yli, että sen sai kaatumaan, vaikka se kiikkerältä tuntuukin. Paria auttaessa päädyin itse takapenkkiin, eli omaksi hommakseni tuli nostaa kaatunut kanootti tyhjennystä varten oman kanootin päälle ja kipata se oikein päin. Tämäkin sujui ehkä jopa helpommin kuin odotin, kunhan löytyi tasapaino sen kaatuneen kanootin keulan nostamista varten.

Kuivan maan demo kanootilla

Kajakilla kaatumiseksi tuli tehtäväksi kokeilla, että mistä asti alatuennalla saa vielä estettyä kaatumisen ja lopulta itse pääsin vielä ihan kyljeltäänkin takaisin pystyyn kaatamatta kajakkia. Sitten vaihdoin toiseen kokeiluun, kun olin lukenut, että sivulle meloessa voi helposti "kompastua" melaan, jos mela joutuu kajakin alle. Voin nyt vahvistaa, että pitää paikkansa ja nopeasti kippaakin ympäri, jos ei päästä yläkättä irti. Olin hiukan jännittänyt, että miten poistuminen kajakista tapahtuu kun ollaan pää alaspäin, mutta käytännössä luiskahdin suoraan ulos ja vaatisi enemmän keskittymistä pysyä kajakissa sen kaatuessa. Sitten kaveri tyhjensi kajakin, käänsi sen oikein päin ja piti tukea, kun itse selkäuintiasennosta nostin ensin jalan sisälle ja kierähdin takakannelle vatsalleen ja pyörähdin siitä penkkiin istumaan. Sitten oli kaverin vuoro kaatua ja mun pelastusvuoro. Kajakin tyhjentäminen sujui paljon helpommin ja kevyemmin kuin kanootin ja kaverikin saatiin takaisin kyytiin.

Kuivan maan demo kajakilla

Harjoitusta tekisi mieli saada lisää sekä melontatekniikoissa että pelastautumisissa. Ja pelastautumisten harjoittelu oikeastaan oli aivan hurjan hauskaa ja kaatumisen jälkeen melominenkin sujui jotenkin rennommin. Sen verran oli kumpanakin päivänä tuulta ja aallokkoa, että vielä kotiin päästyä ruokapöydässäkin keinutti, mutta nyt olisi vain poltteita päästä lisää vesille!

Olen nyt maastopyöräilyn alkeisohjaaja

Blogi on ollut vuosia päivittämättä, kuten myös Facebook-sivu. Elämässä on tapahtunut paljon muutoksia tällä aikaa ja yritän nyt herättää tätä blogia uudelleen henkiin ja myös retrospektiivisesti päivittää elämässä välissä tapahtuneita asioita ja seikkailuja.

Muutaman viime vuoden aikana pyöräilystä on tullut minulle (uudelleen) tärkeä liikuntamuoto ja olen ajellut käytettävissä olevan ajan puitteissa pari tuhatta kilometriä vuodessa maanteitä, sorateitä ja maastopyöräillyt. Maastossa ajaminen on näistä ehkäpä itselleni hauskinta ja herättää minussa jonkinlaisen sisäisen lapsen.

Osana keväällä aloittamiani Luonto- ja eräoppaan opintoja osallistuin 10-11.8.2021 Haltiassa järjestettyyn Maastopyöräilyn alkeisohjaajan koulutukseen ja nyt minulla on Suomen pyöräilynohjaajien mukaan tiedot ja osaaminen, jotta voisin järjestää ja ohjata helppotasoista maastopyöräilytoimintaa.

Kurssilaiset tutustumassa erilaisiin maastopyöriin. Huom. Ajaessa oli kypärät tiukasti päässä. Kuva: Minna Wigchering

Kurssin jälkeen hallitsen siis virallisesti ja todistetusti:

• maastopyöräilijäryhmän kanssa toimimisen ja ohjaamisen perusteet sekä tärkeimmät maastopyörälenkkien ja -retkien ja toimintatavat
• perustiedot maastopyöräilystä
• keskeiset maastopyöräilyvaatteet, -varusteet ja -välineet sekä olennaisimmat tiedot niiden säätämisestä ja huoltamisesta
• olennaisimmat seikat pyörätapahtumien turvallisuudesta, mm. vastuista, vakuutuksista, ohjeista ja lainsäädännöstä
• olennaisimmat pyöräilyyn liittyvät liikennesäännöt.

Näiden perusteella kyvyt riittää siis esimerkiksi maastopyöräily tutuksi -kurssien järjestämiseen aloittelijoille tai maastopyöräretkien järjestämiseen. Maastopyöräilyn ilosanoman ja tekniikan opettaminen vaikutti sen verran hauskalta puuhalta, että toivon, että päädyn näitä toteuttamaan!