2 kuukautta leikkauksesta

27.12. tuli täyteen 2 kuukautta leikkauksesta. Uhosin jo kesällä, että jouluna kiipeän uusilla lonkilla Jouppilanvuorelle Seinäjoella, joten oli aika ottaa miehestä mittaa ja toteuttaa uhkaus.

Pakkasilmassa lähdettiin sulattelemaan jouluruokia koirien kanssa. Auto parkkiin rinteen alaosaan, GoPro päälle ja menoksi. Maasto oli vähän hankala kasvillisuuden ja telaketjujälkien takia ja heinä oli sen verran kuurassa, että kaikkein liukkaimman näköiset kohdat piti kiertää. Joupiskan nettisivujen mukaan laskettelukeskuksessa suurin korkeusero on 68 metriä, josta kiivettiin ehkä noin 65 ja pisin rinne 500m. Kävelymatka ylös lieni vähän lyhyempi. Maastokartasta en mittaillut eikä se nyt ollut oleellistakaan, oleellista oli mennä mäki ylös ja päätin jo lähtiessä, että laella vasta pysähdyn.

Jalat ja lonkat toimi hienosti. Paljon paremmin kuin kesällä, kun viimeksi kiipesin. Nyt tosin huomasi, että kovin rankkaa pitkäkestoista suoritusta ei ole hetkeen tehty - keuhkot ja pumppu tuntui olevan vielä kovemmilla kuin jalat, jotka yläosan jyrkällä pätkällä toki oli vähän hapoilla, mutta siitä mistä kunto loppuu, jatketaan sisulla. Tavoitteena toki oli myös sitä Saanan huiputusta varten vähän tarkistaa pohjakuntoa, joka oli ehkä parempi kuin odotin. Toisaalta siellähän ei ole pakko mennä tauotta ja reipasta tahtia. Aikaa meni tähän viitisen minuuttia raakavideon kestosta päätellen.

Ensimmäinen huippu uusilla lonkilla

Alas tullessa oli kyllä sellainen olokin, että jotain on tullut tehtyä, kun vapisevin jaloin laittoi painovoimalle hanttiin. Alas tullessa myös tuntui olevan enemmän kaatumisriskiä. Ylämäkeen mennessä kun voi aina hoitaa niin, että kaatuu sinne ylärinteeseen ja ei ole pitkä matka ottaa käsillä vastaan vaikka vähän lipsuisi, mutta alamäkeen ei halua kaatua eteenpäin eikä oikeastaan tässä tilanteessa takapuolelleenkaan.

Saanan huiputukseen vähän reilu 3kk aikaa ja valmistautuminen ihan aikataulussa.