25.7. Pahtavuoma-Rajala
Heräsin ajatukseen, että oli huono idea
edellisenä päivänä päättää olla illalla hakematta lisää vettä. Päätä jomotti hieman. Olin ollut laiska ja todennut, että iltaruokaan vesi riittäisi, jos en joisi kovin paljoa. Aamulla kävin hakemassa vettä Pahtavuoman vesipisteeltä, joka on tulipaikalta vähän matkaa suolle päin oleva kuoppa. Tein tulipaikalla aamupuuron itselleni ja kiittelin, että illalla paikalla oli ollut oikea tuli. Savu oli ollut hyvä hyttyskarkotin, vaikka tässä vaiheessa aloin olla jo hieman tottunut hyttysiin enkä jaksanut niistä suuresti enää välittää. Seuraava selkeä etappi oli Rauhalan kylä 14 km päässä. Ylläs oli 32 kilometrin päässä, joten Pallas oli 37 kilometrin päässä. Ylihuomenna olisin siellä.
|
Pahtavuoman tulipaikka |
|
Ylläkseltä kellokkaasta 32 km, Rauhala 14 km |
Matka jatkui taas kerran loputtoman tuntuisella metsätaipalella, jonka katkaisi suo. Suon jälkeen nousu Kolvakerolle oli raskas, koska helle edelleen imi voimia. Päänsärky sentään oli väistynyt. Liian kauan ei pystynyt lepäämään. Kosteammissa paikoissa kimpussa olivat hyttyset, kuumemmissa ja kuivemmissa paarmat. Paarmat olivat siitä mukavia edelleen, että ne tyytyivät pörräämään ympärillä, jos ei erehtynyt pysähtymään. Hyönteismyrkky auttoi jonkin verran, mutta muutaman tunnin välein sitä piti lisätä. Tällä kertaa valitettavasti Keron päälläkään ei ollut niin avointa, että tuuli olisi antanut itikoista rauhaa. Sen verran avointa kuitenkin löytyi, että tämäkin kero tarjosi jonkun verran maisemia. Päivä oli tähän mennessä kuumin ja päädyin muuttamaan katkolahjehousut sortseiksi, mikä auttoi kuumuuteen hieman.
|
Reitillä oli paljon sammakoita |
|
Äkäsjärvi Kolvakerolta |
|
Välillä kosteampia paikkoja |
Kolvakeron ja Risulaen välissä oli poroaita, jonka vieressä oli lampi (varmaankin oikeasti kaltio), josta sain suodatettua vettä. Se tuli hyvinkin tarpeeseen, maasto oli ylhäällä todella kuivaa. Ylhäällä kulkiessa välillä Pallas tulee näkyviin Jerisjärven takaa. Risulaen ja Kesälaen välissä sähkölinja katkaisee metsän. Iltatulilla olin eilen kuullut toisen käden tietona, että sähkölinjaa mäen yli seuraamalla löytyisi vettä. Karttani vahvisti tiedon, että siellä on lampi, mutta minulla oli vielä vettä, joten en poikennut reitiltä.
|
Pallas näkyvissä Jerisjärven ja Keimiötunturin takana |
|
Poroaita |
|
Vesipisteenä kaltio |
|
Sähkölinja leikkaa metsän |
|
Kuivunut kuusi |
|
Muurahaispesä kukkaistutuksineen |
Kesälaelle nousun jälkeen alkoi laskeutuminen kohti Rauhalaa. Poroaidan kohdalla kuulin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan autojen ääniä. Rauhalassa reitti seurasi maantietä kolmisen kilometriä. Itse taisin kävellä neljä, koska en huomannut mistä kohtaa tieltä piti kääntyä pois ja jouduin palaamaan jonkin verran takaisin. (Loppukesästä ajoin samaisesta risteyksestä uudelleen enkä silloinkaan nähnyt opastetta, vaikka yritin katsoa, oikea kohta lienisi risteyksen kohdalta kartan perusteella) Maantietä kävellessä löytyi pitkästä aikaa kännykkäverkkokin, minkä hyödynsin soittamalla kotiväelle ja tekemällä somepäivityksen edistymisestä. Jonkun talon ohi kulkiessa kuulin jonkun sanovan, että varjossa 27 astetta lämmintä. Asfaltti oli kuumaa ja ei varjoa missään.
|
Poroaita matkalla Rauhalaan |
|
Pallas 24 km |
|
Tietä pitkin noin 3 km |
Kun oikea polku löytyi, se oli leveämpi ja parempikulkuinen kuin aikoihin. Hetken pelkäsin, että reitti jatkuu taas loputtomana metsänä, missä etenemistä ei näe mistään, mutta pian tulikin näkyviin iso suo (Anuntivuoma), jonka reunaa polku kulkee. Ilo leveästä polusta oli lyhyt, suon reunassa polku on paikoittain melkoista ryteikköä ja savea. Paikoin kiersin hieman metsän puolelta kosteimmat paikat ja ensimmäistä kertaa jouduin välillä etsimään puista reittimerkkejä, jotta edes näkisin mihin polku oikeasti jatkui. Suon reunassa vastaan tuli yksi porokin, joka kääntyi kannoillaan minut huomattuaan. Yritin kyllä väistääkin, että pääsisi kulkemaan, mutta se päätti lähteä polkua pitkin. Hetken päästä sama poro tuli vastaan ja sama toistui ja näin kuljettiin yhdessä jonkun matkaa.
|
Polku jatkui Rauhalan jälkeen hyvänä |
|
Anuntivuoma |
|
Matkakumppanini suon laidassa |
|
Ajoittain polku oli vaikea erottaa |
Sitten kuulin taas sen kauniin virtaavan veden äänen, mitä olin etsimässä. Kartasta valitsemani puro oli olemassa. Jatkoin hetken matkaa eteenpäin ja löysin teltalle paikan ja palasin hakemaan vettä. 5 litraa olinkin jo käyttänyt, mutta näissä helteissä mikään ei oikein riittänyt. Tässä kohtaa olin kansallispuiston erämaavyöhykkeellä, jossa leiriytyminen on järjestyssääntöjen mukaan sallittua muuallakin kuin tupien läheisyydessä. Erämaavyöhyke alkoi edellisenä päivänä Äkäskeron ja Mustakeron välin paikkeilta. Siellä tämä näkyi siten, että Mustakerolla näkyi useampia paikkoja, jossa oli ollut telttoja ja jäkälää oli lyttääntynyt. Itse valitsin mustikkamättään, joka ei juurikaan pahastuisi siitä, että nukun siinä yhden yön. Eikä aamulla teltan purettuani näkynytkään edes painaumaa. Vettä hakiessa huomasin, että olin jättänyt myös inReach satelliittilähettimeni leiripaikalle ja mietin, että kauanko menisi, että minut löydettäisiin jos minulle nyt sattuisi jotain. Ei sattunut kuitenkaan.
|
Tätä etsin. Pälkekeronjärvestä laskeva puro |
Kello ei ollut vielä paljon. Teltta oli pystyssä mustikkamättäällä. Leiriä rakentaessa minua kävi ihmettelemässä joku poro isojen sarviensa kanssa. Ruokaa laittaessa havaintoni oli, että täällä oli hyttysten ja paarmojen lisäksi tuhottomasti kärpäsiä. Mahdollisesti jossain lähimaastossa olleen porotokan takia. Vetäydyin ajoissa telttaan yöpuulle.
Teltassa lueskelin Kindlelläni kirjaa ja ehdin mietiskellä erilaisia asioita. Miten kuivilla keroilla voi olla niin paljon sammakoita? Miten Äkäskeron melkein paljaalla laella kasvaa ainoa Lapissa näkemäni pihlaja? Yllätyksekseni olin edelleen matkapuhelinverkon tavoitettavissa ja soittelin illalla vielä kotiväelle. 21 aikoihin illalla kuulin puhetta ja teltan tuuletusaukosta näin Kovakeroa kohti menevän vaeltajan. Jonkin verran myöhemmin näin samasta tuuletusaukosta noin 20 poron tokan matkalla polkua pitkin Rauhalaa kohti. Lopulta nukahdin kyseisen tokan kellokkaan tasaiseen kilkatukseen. Olin kulkenut tänään 17,1 km ja takana oli yhteensä 62,5 km. Nousua tälle päivälle 645 m ja laskua 633 m, eli yhteensä nousua noin 2700m. Pallakselle pääsisin seuraavana päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti