Eilen sitten tapahtui jotain kiinnostavaa. Olen yrittänyt pitkään laskeutua etuperin volttia jaloilleen trampoliinilla. Foampittiin se menee kyllä ihan hienosti, mutta trampoliinille se on ollut pitkään aina ärsyttävän lähellä. Eilen sitten muutama toisto oli taas tosi lähellä, kunnes tapahtui jotain. Tähän asti voltti on ollut pääasiassa mallia hyppää, vedä kerä ja avaa se jossain vaiheessa. Nyt siellä ilmassa pyöriessä tuli valaistuminen ja yhtäkkiä hahmotin missä asennossa olen ja laskeutuminen alkoi osua ja jäädä jaloilleen. Mukana tässä kirjoituksessa videotodisteita, joissa ensimmäinen toisto on mallia "ärsyttävän lähellä" ja sitten pari, jotka jää jaloilleen. Meinasin ensin ensimmäisen jaloilleen jääneen jälkeen jättää asian hautumaan, mutta päätin, että tehdään lisää ja jotain palikoita tosiaan oli mennyt päässä kohdilleen, kun onnistuneita tuli paljon lisääkin ja parempiakin laskeutumisia kuin mitä videolle sattui.
Olin jo hieman ollut pitkän yrittämisen jälkeen huolissaan, että eikö 44-vuotias pysty enää oppimaan uusia fyysisiä taitoja, kun nuoremmat tuntuvat oppivan tuon huomattavasti nopeammin, mutta epäilykset olivat turhia. Kyllä pystyy. Ja oli palkitseva tunne oppia jotain uutta. Kaikenlaista muuta olen osannut nuorena, mutta en koskaan ole oppinut voltteja. Seuraavaksi työn alle sitten muita juttuja.
Alla kuitenkin vielä jotain, mitä nuoriso sanoisi kai selkä bäkkäriksi (itse sanoisin, että sen pitäisi olla myös yhdyssana, mutta noin nuoriso sen kirjoittaa), mä en tiedä millä nimellä sitä sivistyneemmin pitäisi kutsua (jos joku tietää, vinkatkaa). Ja koska yksi ei riitä, videolla kolme peräkkäin.
Samaan aikaan on tullut opeteltua myös muunlaisia vähemmän vauhdikkaita fyysisiä taitoja, mutta jotka vaativat kuitenkin hallintaa. Päälläseisontaan olen nuorenakin pystynyt, mutta sammakkoseisonnasta kuulin ensimmäistä kertaa vasta jokin aika sitten. Videolla sammakkoseisonta ja siitä siirtyminen päälläseisontaan.
Matkan varrella on tullut opittua paljon muitakin pieniä temppuja, joita voisin jossain vaiheessa jakaa lisää. Sen lisäksi, että uuden oppiminen on älyttömän hauskaa, jotkut väittävät jopa, että uusien fyysisten taitojen opettelu auttaisi ikääntyessä myös pitämään aivot vetreämpinä. En ole vielä saanut aikaan kaivaa aiheesta tutkimuksia, mutta haluan uskoa.
Syksyllä ryhmässä oli yksi fysioterapeutti. Tuli puhetta siitä, että minulle on asennettu molempiin lonkkiin proteesit kaksi vuotta sitten ja siihen tuli toteamus "Aika huikee liikkuvuus." Jotain lienee siis mennyt oikein, mutta on kuntoutumiseen töitäkin tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti