Fyysisiä taitoja: voltti trampoliinilla, sammakkoseisonta ja päälläseisonta

Toukokuussa kirjoittelinkin uusien taitojen opettelusta. Aloitin tämän noin vuosi sitten Turun Superparkin aikuisten volttikoulussa, "Leikkiessä" tulee yllättävän paljon liikuntaa ja oikeastaan ihan huomaamatta. Ja liikkuminen on tosi erilaista kuin vaikkapa kuntosalilla, kun kroppaa joutuu käyttämään monipuolisesti.

Eilen sitten tapahtui jotain kiinnostavaa. Olen yrittänyt pitkään laskeutua etuperin volttia jaloilleen trampoliinilla. Foampittiin se menee kyllä ihan hienosti, mutta trampoliinille se on ollut pitkään aina ärsyttävän lähellä. Eilen sitten muutama toisto oli taas tosi lähellä, kunnes tapahtui jotain. Tähän asti voltti on ollut pääasiassa mallia hyppää, vedä kerä ja avaa se jossain vaiheessa. Nyt siellä ilmassa pyöriessä tuli valaistuminen ja yhtäkkiä hahmotin missä asennossa olen ja laskeutuminen alkoi osua ja jäädä jaloilleen. Mukana tässä kirjoituksessa videotodisteita, joissa ensimmäinen toisto on mallia "ärsyttävän lähellä" ja sitten pari, jotka jää jaloilleen. Meinasin ensin ensimmäisen jaloilleen jääneen jälkeen jättää asian hautumaan, mutta päätin, että tehdään lisää ja jotain palikoita tosiaan oli mennyt päässä kohdilleen, kun onnistuneita tuli paljon lisääkin ja parempiakin laskeutumisia kuin mitä videolle sattui.

Olin jo hieman ollut pitkän yrittämisen jälkeen huolissaan, että eikö 44-vuotias pysty enää oppimaan uusia fyysisiä taitoja, kun nuoremmat tuntuvat oppivan tuon huomattavasti nopeammin, mutta epäilykset olivat turhia. Kyllä pystyy. Ja oli palkitseva tunne oppia jotain uutta. Kaikenlaista muuta olen osannut nuorena, mutta en koskaan ole oppinut voltteja. Seuraavaksi työn alle sitten muita juttuja.

Alla kuitenkin vielä jotain, mitä nuoriso sanoisi kai selkä bäkkäriksi (itse sanoisin, että sen pitäisi olla myös yhdyssana, mutta noin nuoriso sen kirjoittaa), mä en tiedä millä nimellä sitä sivistyneemmin pitäisi kutsua (jos joku tietää, vinkatkaa). Ja koska yksi ei riitä, videolla kolme peräkkäin.

Samaan aikaan on tullut opeteltua myös muunlaisia vähemmän vauhdikkaita fyysisiä taitoja, mutta jotka vaativat kuitenkin hallintaa. Päälläseisontaan olen nuorenakin pystynyt, mutta sammakkoseisonnasta kuulin ensimmäistä kertaa vasta jokin aika sitten. Videolla sammakkoseisonta ja siitä siirtyminen päälläseisontaan.

Matkan varrella on tullut opittua paljon muitakin pieniä temppuja, joita voisin jossain vaiheessa jakaa lisää. Sen lisäksi, että uuden oppiminen on älyttömän hauskaa, jotkut väittävät jopa, että uusien fyysisten taitojen opettelu auttaisi ikääntyessä myös pitämään aivot vetreämpinä. En ole vielä saanut aikaan kaivaa aiheesta tutkimuksia, mutta haluan uskoa.

Syksyllä ryhmässä oli yksi fysioterapeutti. Tuli puhetta siitä, että minulle on asennettu molempiin lonkkiin proteesit kaksi vuotta sitten ja siihen tuli toteamus "Aika huikee liikkuvuus." Jotain lienee siis mennyt oikein, mutta on kuntoutumiseen töitäkin tehty.

Heitä voltti!

Edellisen kirjoituksen jälkeen näköjään talvi tuli ja meni, mutta kaikki energia on mennyt suunnitelmista huolimatta muihin asioihin kuin blogin kirjoittamiseen. Nyt ajattelin kuitenkin ryhdistäytyä ja kirjoittaa edes jotain ja yrittää aktivoitua ja kertoa myöhemmin niistä asioista, jotka on jääneet suunnitteluasteelle. Mutta lyhyenä teaserina, talveen on sisältynyt vähän lumilautailua, sitten lumilauta vaihtui suksiin ja keväämmällä vuoria. Ja lentokausi ja pyöräilykausikin tuli jo avattua ja lokakuusta asti olen taas ollut (omasta toivomuksestani) omien voimailujen ja kuntoutusten lisäksi fysioterapeutin ohjauksessa.

Ihan uutena juttuna talvella entinen työkaveri jakoi Facebookissa linkin Turun Superparkin volttikouluun. Tätä ei tarvinnut kauaa miettiä ennen kuin ilmottautuminen lähti eikä myyntipuhetta ihan kokonaan edes tarvinnut lukea: "..opit erilaisten volttien tekniikoita. Pääpaino on nykyaikaisten street-tyylisten parkour-volttien opettelussa..."

Voltin alkeita opettelemassa

Alkuun meni hetki opetella, että trampoliini tuntuu luonnolliselta "ympäristöltä" ja foampitissä "uiminen" on raskaampaa kuin ikinä osasin kuvitella. Mutta sisäinen lapsi nauttii ja vaikka on rankkaa, niin on sen verran hauskaa puuhaa, että energiaa palaa ja liikuntaa tulee. Erityisesti core joutuu kyllä koville ja parin ensimmäisen kerran jälkeen oli kyllä keskivartalo ihmeissään.

Videopätkä toiselta kerralta trampoliinilla:

Trying to learn new skills. Progressing slowly. On #trampoline for the 2nd time learning to #flip. Not so easy when you're #middleaged #fat #dude #superpark #volttikoulu

A post shared by Veli-Pekka Suuronen (@vpjsuu) on Apr 4, 2017 at 12:22pm PDT

Ja volttiyritelmä foampitiin kolmannelta treenikerralta:

Another week, more attempts at new skills for #middleaged #fat #dude .. #superpark #volttikoulu #flip #foampit #notthereyet

A post shared by Veli-Pekka Suuronen (@vpjsuu) on Apr 11, 2017 at 11:54am PDT

Trampoliinihommien lisäksi on opeteltu vähän alkeita päällä ja käsillä seisonnasta ja seinäjuoksusta ja muuta hauskaa. Hauskaa on myös, että vaikka aikuisena tulee kauhukuvia siitä, mitä voi sattua jos jotain menee pieleen ja itsesuojeluvaistoa on vähän turhan paljon, niin silti huomaa, että joka kerta joku asia edistyykin ja tulee itse sekä taitavammaksi että rohkeammaksi.

Niin hauskaa tämä on, että ilmottauduin jo kesällä jatkamaan ryhmässä.