Edellisen päivän auringonpistosten jälkeen aamulla herätessä oli sellainen olo, kuin olisi sairaana olemisen jälkeen herännyt ensimmäiseen terveeseen päivään. Samankaltainen rutiini kuin edellisenä päivänä. Reipas hotelliaamiainen ja samalla säätilojen ja lumivyöryennusteiden tarkistus ja päivän retkikohteen valinta. Päivän vuoreksi valikoitui Russelvtinden aivan Lyngenin alppien pohjoiskärjessä. Mukaan vaatteet, eväät, nestettä, turvallisuus- ja ensiapukamat ja matkaan. Ajomatkaa tuli jonkin verran ja yksi lauttamatka, mutta niissä maisemissa ajelukaan ei niin haittaa.
 |
| Tuulimyllyjä vastarannalla |
Lähtöpaikka oli vuonon rannassa, josta löytyi levennys, johon jätettiin auto. Pienen neuvottelun jälkeen katsottiin, että alkuun oli niin pitkä siirtymä, että jätettiin lumilaudat kyydistä, kun takaisinkin oli luvassa kävelyä pitkähkö matka eikä pääsisi laskemaan ihan perille asti. Lumikengät jalkaan ja talsimaan siis.
Alkupäästä pitkään suunnilleen tasaisella seurattiin jokea, jonka toiselle puolelle piti päästä. Lopulta löytyi kestävän näköinen lumisilta matalan virran yli, jossa jo etukäteen tehtiin päätös jota ei varmaan olisi tarvinnut ääneenkään sanoa, että jos pudotaan jokeen ja kastutaan, niin tästä käännytään takaisin. Tähän ei tarvinnut päätyä. Tästä lähti reitti nousemaan ylöspäin ja pikkuhiljaa kiertäen vuoren toiselle puolelle. Etelärinne oli jo sula ja kivikkoinen ja turhan jyrkkä noustavaksi.
 |
| Puuraja jäänyt jo taakse. Kuva: Minna Rinne |
Jossain vaiheessa tehtiin päätös, kun reitin pituus kävi selväksi, että ei mennä huipulle, vaan päätettiin vain kiertää toiselle puolelle riittävän korkealle, että nähdään itäpuolella oleva Lyngen-vuono ja pohjoisessa oleva aukko, josta seuraava maa-alue, johon törmäisi olisi Huippuvuoret, mutta sinne asti tuolta toki ei näkynyt.
 |
| Huippuvuorille asti ei näkyvyys riitä. Kuva: Minna Rinne |
Ylhäällä oli tuulista ja kylmää, mutta varusteita lisäämällä siitä selvisi ja maisemat oli kyllä ehdottomasti koko vaivan arvoiset! Takaisin käännyttiin 610 metrin korkeudesta.
 |
| Maisemaa |
Paluumatkakin meni rattoisasti. Tuuli piti mukavasti viileänä eikä ollut samanlaisia ongelmia auringon ja kuumuuden kanssa kuin edellisenä päivänä.
 |
| Paluumatkalla |
Matkaa tuli yhteensä 9,5km, nousua (ja tietysti laskeutumista) 669m ja käytiin 610m korkeudessa. Autolla päätettiin vielä nauttia maisemista lisää ja ohittaa lauttamatka ja ajaa pidempää reittiä takaisin Tromssaan. Iltarutiiniksi evästä, nestettä ja nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti