5 viikkoa leikkauksesta - paluu harrastuksiin - agility

Eilen tuli kuluneeksi 5 viikkoa leikkauksesta ja alkoi viimeinen viikko ennen fysioterapiakontrollia ja keppielämää. Illalla lähdin seuraksi agilitytreeneihin ja otin toisen omista koiristakin mukaan, kun ajattelin että voisi sen kanssa vähän jo harrastaakin, kun kävely suoraan ja kääntyminen sujuu jo kohtuullisen hyvin ja se on sen verran itsenäinen suorittaja, että oletin että sen kanssa voi vähän jotain tehdä vaikka onkin kepit. Ja turvallisuusmielessä tiedän, että se ei hypi päin tai muutakaan vaarallista.

Koiralle palkaksi tekemisestä vetoleikkiä

Kävelykään ei viimeiseen viikkoon ole taas niin dramaattisesti kepeillä muuttunut, että olisi tarpeellista laittaa uutta videota ihan vain kepeillä kävelemisestä, joten kuvattiin videota agilityn treenaamisesta kyynärsauvojen kanssa. Ja onhan harrastustutuista osa jo vähän puhelleet, että haluaisivat nähdä sitten, että miten agility sujuu uusilla lonkilla. Tässä vaiheessa näin kuin videolta näkyy.

Eikä tässä nyt vielä ainakaan ole tarkoituksena alkaa säännöllisesti harrastaa tällä liikkumisella, mutta aktiiviset koirat on mukavampia, kun niitä voi vähän aktivoida ja kokemuksena tämäkin kokeilu oli melko kiinnostava, kun esimerkiksi PAWC:ssä (ParAgility World Cup) näkyy vielä paljon omaakin tämän hetkistä liikkumistani huonommin liikkuvia ohjaajia. PAWC on käytännössä para-agilityurheilijoiden MM-kisat.

Niille lukijoille tiedoksi, jotka eivät tunne agilityhistoriaani, olen harrastanut agilityä vähän toista kymmentä vuotta ja kuvassa ja videolla näkyvä koira on toinen kisakoirani. Saatuani nivelrikkodiagnoosin 2010 hain kilpailuoikeutta PAWC:ssä ja sain sen kategoriaan 3 (ongelmia kävelyn kanssa) ja voitin kyseisen cupin omassa kategoriassani vuosina 2011 ja 2012 ja vuonna 2013 jäin sijalle 2 kääpiövillakoiravanhuksellani. Videolla esiintyvä koira oli 2012 kolmas. Vuosina 2011 ja 2013 ei sijoituttu yhteistuloksissa, vaikka oltiin palkintopallilla useasti yksittäisillä radoilla, mutta suoritusvarmuus ei ihan riittänyt yhteistuloksissa palkintopallisijoihin kuin kerran. Puudelimummo onkin jo agilitystä eläkkeellä ja viettelee rauhallisia vanhuuspäiviään tällä hetkellä 13,5-vuotiaana ja melkein kuurona, mutta muuten kohtuullisen terveenä ja reippaana. Maailmanmestaruuksien ja kakkossijan lisäksi mummolla on myös vuodelta 2012 ensimmäisistä para-agilityn SM-kisoista voitto.

Proteesien kanssa minulla ei ole jatkossa automaattisesti kisaoikeutta PAWC:ssä, vaan se pitää hakea erikseen uudella lääkärintodistuksella. Mutta siinä missä en oikeasti koskaan ole halunnut, että minulla olisi kilpailuoikeus noissa karkeloissa, en sitä luultavasti (toivottavasti) tule hakemaan.