4 vuorokautta leikkauksesta

Tänään heräsin normaaliin tapaan aamukiertoihin osastolta. Ihminen laitostuu nopeasti ja sitten vaan odottelee sitä seuraavaa tapahtumaa ja elää normaalia kiertoa. Aamupalan ja aamulääkkeiden jälkeen minut häädettiin suihkuun juuri, kun fysioterapeutti olisi tullut tarkastelemaan tilannetta. Totesin, että jos saisin ensin käydä suihkussa ja lupasi tulla myöhemmin uudelleen. Suihkussa käynti oli edelleen juhlahetkiä. Pukeutuminenkin sujui toisella yrityksellä jo helposti. Kaikki huimaukset olivat poissa ja oli vain vähän sellainen normaalin verenluovutuksen jälkeinen olo.

Vähän aikaa kun olin katsellut telkkaria suihkunraikkaana, tuli fysioterapeutti uudelleen. "Oma" fysioterapeuttini ei ollut viikonloppuna töissä, joten hommaa suoritti kämppistäni hoitanut ja eilen minun edistymistäni katsomassa käynyt fyssari. Ensin käytiin tekemässä seisten tehtäviä harjoituksia malliksi: "potkut taakse" (jalka lähti ainakin useita senttejä) ja takaviistoon. Leikkausta edeltävien liikeratojen huonouden perusteella tiesinkin, että ei paljon noihin suuntiin liiku, mutta väsytti kuitenkin. Matkalla takaisin huoneeseen käytiin vielä käytävällä harjoittelemassa portaita, jotka meni ihan hienosti ja vahvempi jalkani oli oman arvauksenikin perusteella oikea. Huoneeseen takaisin päästyä haettiin vielä pariin ongelmaan ratkaisua. Jos selällään nukkuminen puuduttaa, opetettiin että miten pääsee vatsalleen sänkyyn ilman että käy vaarallisesti kyljellään (kyljellään on hyvät mahdollisuudet repiä leikkauksessa poikki leikatut keskimmäiset pakaralihakset ja haavojen päällä ei juuri saisi kihnuttaa. Totesi myös samalla, että on ihan sallittua esimerkiksi tehdä etunojapunnerruksia vatsallaan, jos haluaa. Tekniikka siis kutakuinkin niin, että ensin sukelletaan vatsalleen hitaasti sängylle ja sitten pakaralihaksilla nostetaan jalat perässä ja poistuminen samalla lailla ja ei ole kiellettyä myöskään nukkua vatsallaan. Lisäksi katsottiin sallittu tapa venyttää vähän entuudestaan huonoja lonkankoukistajia siten, että maataan selällään varmasti pakara sängyn puolella mutta aivan reunalla ja hivutetaan jalka roikkumaan ulkopuolelle rentona. Tuntui hyvältä.

Kotiinpääsypäiviksi oli eilen väläytelty ensin maanantaita tai tiistaita, sitten toisella fyssarikäynnillä se vaihtui jo sunnuntaiksi tai maanantaiksi ja illemmalla se oli jo sunnuntai. Jumpan jälkeen energiatasoni nousivat huimasti, kun fyssari kysyikin iloisesti, että haluaisinko lähteä tänään kotiin ja epäröimättä totesin että tottakai jos päästätte!

Kotiutumislistaa

Fyssari kävi läpi kotiutuslistan. Hoitaja kysyi, että onko kiire ja totesin että voin ainakin syödä vielä, kun oltiin melkein lounasajassa.

Viimeinen ateria

Rauhakseen söin lohta ja perunaa ja päälle kiisselit ja pullakahvit. Sitten kävi hoitaja läpi oman listansa jatkohoitojen osalta ja kyseli mihin aikaan kyyti tilataan. Minna kävi vielä auttelemassa pakkaamisessa ja tuomassa kaapista siviilivaatteita päälle ennen lähtöä ja käytiin vielä kävelemässä osaston aulaan päiväkahville ja Minna sitten lähtikin edeltä järjestelemään koiria turvallisiksi.

Huone näköalalla

Omalla tavallaan oli outo olo lähteä omilleen, vaikka ohjeet olivat hyvät ja vaikka tässä oli asuttu vain muutama päivä, mutta päivät olivat melko intensiivisiä. Luulin jotenkin aina myös, että haluaisin ehdottomasti sairaalassa yksityisen huoneen, mutta ainakin mukavan kämppiksen lähtö eilen jätti jotenkin hieman tyhjän olon. Tarinat ainakin oli hyvät ja positiivista mielialaa ruokittiin toisillemme. 14:30 aikoihin sitten kuulin pyörien ääntä hissien suunnasta ja sieltä tuli invataksikuski pyörätuolin kanssa. Mies tuoliin, autoon ja menoksi.

Pyörätuolissa invataksin tavaratilassa.

Kotipihassa tuoli ulos ja mies keppien varaan ja sisään. Koirien kohtaaminen otettiin varovasti yksi kerrallaan, ettei tule mitään suurempia härdellejä ja hyppimisiä, mutta ehkä nekin tajusi, ettei olla ihan täydessä terässä. Ensimmäisenä piti saada hyvää kahvia (vaikka en valita sairaalaruuasta, täyttää tehtävänsä). Sitten hiukan opettelua omaan sänkyyn ja pois, omaan vessaan ja pois.

Vaikka alku toipumisesta myöhästyi päivän verran oletuksesta, että leikkauspäivän iltana oltaisiin jalkeilla, tuli tuo ero näköjään kurottua kiinni, kun alkoi pää kestää. Alle neljä vuorokautta siitä, kun jälkimmäisen lonkan poikkileikatut lihakset oli ommeltu kiinni ja iho niitattu kiinni, oli potilas kotona. Tähän päättyy yksi osa tarinasta ja seuraava osa tarinasta vasta alkaa.