Leikkauslupa

Tästä alkaa tarinani. Tänään sain hammaslääkäriltäni leikkausluvan ja viimeinen este ensi tiistaina tehtävän tekonivelleikkaukseni tieltä kaatui. Tarinalleni olisi ja on varmasti muitakin alkuja, jotka ovat tapahtuneet jo aiemmin, mutta hyvän tarinan ei ihan kronologisesti tarvitse edetä. Aiempia alkuja tulen varmasti tarjoilemaan myöhemmin takaumina.

Suu todistettavasti terve

Papereita kaksin kappalein jopa. Kuvassa oleva on sairaalasta leikkausinfon mukana saatu kappale, joka oli pari viikkoa hukassa. Kadotin sen toiseksi viimeisen hammaslääkärikäyntini jälkeen. Tiesin kyllä mikä takki minulla oli ollut päällä silloin ja missä taskussa se oli ollut, mutta ei löytynyt kotoa eikä työpaikaltakaan mistään paperipinosta. Lopulta eilen illalla paperi löytyi jääkaapin ovesta magneetilla kiinnitettynä, johon olin sen tallentanut helposti löydettäväksi edellisen käynnin jälkeen. Toinen kappale olisikin pelastanut minut, jos en olisi tätä löytänyt. Sen oli hammaslääkärini ystävällisesti tulostanut valmiiksi vastaanotolle mennessäni. Nämä olivatkin vähän työn ja tuskan ja melko pitkän projektin takana. Vaadittiin röntgenkuvia, pari poistettua viisaudenhammasta, hammaskivenpoistoa ja neljän reiän paikkaaminen. Rei'istä tosin kolme oli sellaisia, joita ei olisi edes paikattu, jos ei olisi leikkaus edessä.

Ennen viimeistä estettä piti tietysti olla toiseksi viimeinen este. Viikko sitten kävin sairaalassa laboratoriokokeissa ja sydänfilmissä varmistamassa, että olen oikeasti perusterve enkä vain väitä niin. Sydänfilmi oli normaali sinusrytmi koneen mukaan eikä kukaan siihen sen enempää jälkikäteenkään puuttunut ja ilmeisesti verikokeissakaan ei mitään ihmeellistä näkynyt, kun ei ole mitään ilmoiteltu. Lupasivat ainakin soittaa, jos löytyy jotain erikoista. Samalla käynnillä käytiin hoitajan ja fysioterapeutin kanssa läpi käytännön asioita leikkauksesta ja toipumisesta. Kirjaan vielä kuulemiani oletuksia toipumisesta ennen leikkausta, niin voi jälkikäteen verrata kuinka toipuminen etenee arvauksiin nähden.

Uusi lonkkamaljani ja reisiluunpääni

Ilokseni hoitajan pöydällä oli myös mallikappaleita lonkkaproteeseista. Olinkin suunnitellut pyytäväni, että saisin nähdä millainen proteesi on ennen paikalleen asennusta, mutta sellainen mahdollisuus olikin ihan tyrkyllä. Tarkka malli on DePuy SUMMIT® ja molemmat nivelpinnat ovat keraamiset. Yllätyin siitä, kuinka pieni tuo proteesi on - jotenkin olin kuvitellut lonkkanivelen suuremmaksi. Ja siitä, kuinka painava se on. Jos koskaan ei ole mennyt läpi väite, että ei ole läski vaan on painavat luut, niin kyllä jatkossa pääsee sanomaan, että on painavat nivelet. Tasan viikon päästä asennuksen pitäisi jo olla ohi ja olen luultavasti ensimmäisen kerran ollut seisomassa uusien lonkkanivelteni kanssa.

Tarina siis alkaa siitä, että kaikki on valmista leikkausta varten.