Tiistaina 27.10. ennen kello 7 aamulla kirjautuminen sairaalaan, jossa tapaan vielä ennen leikkausta leikkaavan ortopedin. Silloin selvinnee todellinen leikkausaikakin, joka ei vielä 2 viikkoa sitten ennakkokäynnillä ollut tiedossa, kun ei kirurgit olleet vielä jakaneet vuoroja. Ennen leikkausta minut rauhoitetaan ja tehdään selkäydinpuudutus, jonka jälkeen on itse leikkaus. Leikkaus menee kutakuinkin oheisen videon mukaisesti. Ja sitten perään toinen puoli. Itse operaatiossa menee noin tunti, mutta kaikkineen yhden lonkan leikkaus kestää noin kolme tuntia. Kahden lonkan arvatenkin vähän vähemmän kuin kaksinkertaisen ajan yhteen lonkkaan verrattuna.
Fysioterapeutilta sain jo ennakkokäynnillä ohjeita jumpista, joita pitäisi alkaa tehdä välittömästi, kun keinotekoinen halvaantuminen alkaa hellittää. Ensimmäisenä lähinnä nilkkojen ojennuksia ja koukistuksia. Ja samalla kun puudutus heikkenee, aletaan annostella pikkuhiljaa kipulääkkeitä. Kipulääkkeen annostelu olikin toinen syy siihen, että leikkaus tehdään rauhoituksessa eikä nukutettuna. Nukutuksessa jouduttaisiin nopeasti herätessä annostelemaan isoja määriä kipulääkkeitä, kun tässä voidaan aloittaa pikkuhiljaa. Toinen syy on, että nukutus kuormittaisi peruselintoimintoja huomattavasti enemmän, kun tässä vaihtoehdossa potilas esimerkiksi hengittää itse. Vahvimpia muistikuvia nukutuksesta heräämisestä onkin se, että kurkku oli pitkään kipeä intuboinnin jäljiltä. Toinen muistikuva on se, että nukutettaessa on käsketty laskemaan taaksepäin sadasta ja ennätykseni on päästä 97 asti.
Ensimmäiset jumpat |
Leikkauspäivän iltana minut nostetaan kävelytuen avulla seisomaan sängyn viereen. Kyynärsauvat lienevät turhan huterat tähän tarkoitukseen, joten niitä harjoitellaan vasta keskiviikkona 28.10. ja siitä eteenpäin.
Sairaalasta kotiin pitäisi päästä 4 sairaalapäivän jälkeen. Yhden lonkan tapauksessa arvio olisi 3 päivää. Sitä en tosin tiedä, tarkoittaako tämä perjantai-iltaa vai lauantaita. Kotiutus tapahtuu invataksilla pyörätuolissa, mutta kotiutuskriteerinä on, että selviän elämästä kotona. Tähän kuuluu, että pystyn pukeutumaan, riisuutumaan, pääsen sänkyyn ja ylös, pystyn käymään vessassa ja suihkussa ja yleisesti pystyn kyynärsauvoilla kulkemaan tasaisella ja portaissa.
Noin 2 viikon päästä leikkauksesta poistetaan haavasta niitit. Kun niiden jättämät reiätkin ovat parantuneet, muuttuisi luvalliseksi käydä saunassa, mutta ei ollut suositeltavaa, koska lauteille nousu ja sieltä laskeutuminen voi vielä olla haastavaa. Kuuleman mukaan jotkut ovat pystyneet jättämään kipulääkkeet kokonaan pois jo 3 viikon jälkeen. Fysioterapeutin mukaan tässä kohdassa pitäisi välttää yli 90 asteen lonkkakulmia. Ortopedi tosin neuvoi, että alusta asti ei ole mitään astelukuja, joita ei saa ylittää, vaan pitää vain liikkua hitaasti, niin kipu kertoo sitten mistä kohtaa ei voi taivuttaa enempää.
Noin 4-6 viikkoa leikkauksesta on fysioterapiakontrolli. Kuntopyöräily on sallittua noin 4 viikkoa leikkauksen jälkeen. Vesiliikunnan saa aloittaa aikaisintaan 6 viikon jälkeen.
Noin 8 viikon kohdalla heitetään kepit ja muut apuvälineet menemään. Näitä ovat siis minulla kyynärsauvat, tarttumapihdit, sukanvetolaite, WC-istuimen korotus, sängynjalkojen korotukset. Sivuhuomiona, testasin sukanvetolaitteen ja se on uskomattoman nerokas keksintö. Koska se on vaikea selittää, täytynee siitä tehdä video jossain vaiheessa. Tässä kohtaa leikeltyjen lihasten pitäisi olla kunnossa ja kaikki liikkumisrajoitukset poistuvat. Lihasten ommelten repeäminen on toipumisessa suurin riski. Ortopedini kuvaili sen hyvin graafisesti kutakuinkin näin: "Mene kauppaan ja osta sisäfilepihvi ja leikkaa se kahtia ja ompele kiinni. Sen jälkeen vedä, niin kyllä se lähtee ompeleista huolimatta. Ja jos näin käy, on lihakset vaikeat ommella uudelleen." Tässä kohtaa saa myös ajaa henkilöautoa taas. Kyydissä saa istua heti kun pääsee autoon sisään.
Noin 4 kuukautta leikkauksen jälkeen päättyy sairasloma ja olen kaikin puolin työkykyinen. Yhden lonkan kanssa arvio olisi 3 kuukautta. Olisin itsekin saanut lonkat uusiksi yksi kerrallaan, mutta päätin että toivun mieluummin kerran kuin kahdesti. Molempien puolien kuntouttamisessa samaan aikaan etuna on myös se, että saatetaan välttää puolisuuseroja. Itse aion tosin jo huomattavasti aiemmin siirtyä osa-aikaiselle sairaslomalle ja alkaa tehdä puolikasta päivää etänä.
Vuosi leikkauksen jälkeen kuntoutus on "valmis." Tosin minulla on vahva oletus, että jo paljon paljon aiemmin liikun paremmin kuin nyt juuri leikkauksen alla.
Tsemppiä ja voimia kuntoutukseen ja ennenkaikkea omatoimiseen jumppaan.
VastaaPoistaTerveisin molempien polvien tekonivelet.
Kiitos! Motivaatiota kyllä riittää.
Poista