Leikkaus

27.10. heräsin 5:15 nauttimaan kunnollisesta suihkusta ja käytin omag koirat ulkona viimeistä kertaa ennen leikkausta. Vielä lasi vettä ennen kuutta, pikainen tarkistus että kaikki on mukana sairaalakassissa ja sitten sairaalaan.

Sairaalassa sitten odottelua huoneessa. Ensin käytiin aamulla tuomassa kipulääkkeet ja kertomassa sairaalassa olosta. Ortopedi kävi piirtämässä leikkausmerkit ja vaati valitsemaan kumpi leikataan ensin jos tulee esimerkiksi jotain komplikaatioita ettei molempia saadakaan tehtyä.

Lopulta 11 aikoihin tuli hoitaja kertomaan että nyt voisi mennä heräämöön puudutettavaksi. Kävin vielä kerran vessassa ja laitoin kotiin viestin että nyt mennään.

Heräämössä ensimmäisenä laitettiin kanyyli käteen jonka kautta annettiin kipulääkkeitä ja vähän rauhoitetta. Sen jälkeen tehtiin kipulääkkeitä varten katetri selkään ja suoritettiin itse puudutus. Puudutus oli vähintäänkin kiinnostava kokemus, kun jalat häviää. Toinen jalka jäi asentomuistiin vähän koukkuun mikä oli aika hassua. Mielikuvissa pystyin myös nostelemaan jalkoja vaikka ei ne tietysti mihinkään liikkuneet.

Puudutuksen jälkeen kärrättiin saliin. Ensin asetettiin virtsakatetri joka ei tietenkään tuntunut miltään niin kuin ei mikään muukaan rintalastasta alas päin. Pyydetty yskäisykin jäi aika heikoksi kun pallea oli poissa pelistä. Lopulta aseteltiin leikkausasentoon kyljelleen. Tästä ei juuri tiennyt muuten kuin yläkropan heilumisesta. Sain myös tyynyn halattavaksi. Tiukkojen tukien väliin siinä ruuvataan että pysyy potilas paikallaan.

Ensimmäisen (vasemman) lonkan nukuin melkein kokonaan torkkulääkkeissä. Kylkeä käännettäessä pyysin että voisin olla toisen lonkan vähän enemmän hereillä. Siinä sitten kuuntelin sahaamista ja vasarointia, mutta ei se miltään tuntunut.

Kun mies oli ommeltu ja niitattu kiinni siirrettiin heräämöön, jossa tiputukseen taas ja ekg ja happisaturaatio mittarit kiinni ja kipulääkepumppu selän katetriin.

Jonkin ajan jälkeen siirrettiin yöksi tarkkailuun jossa olen tätä kirjoittaessani.  Kipuja ei ole juuri ollut lukuun ottamatta leikkaushaavojen kiristämistä. Ja toki jonkin verran aina kun yrittää liikkua.  Iltapalan jälkeen nukkumaan ja yö meni melko hyvin. Kertaalleen aamuyöstä heräsin siihen että voin pahoin ja oli vähän pelottava ajatus oksentaa tässä kunnossa. Kutsuin hoitajan joka laittoi paria ainetta kanyylin kautta ja käänsi sängystä pään vähän alas päin. Helpotti. Kyse oli verenpaineen laskusta joka on tässä ihan normaalia. Yläpaineet kävi jossain 90 paikkeilla.

Aamupalaksi pari siivua leipää ja tuoremehua. Ortopedi kävi kertomassa että leikkaus itsessään meni ihan suunnitellusti. Tänään sitten otetaan röntgenkuvat asennuksesta.

Aamupesulla kokeiltiin istumistakin, mikä meni muuten ihan ok, mutta matalalla verenpaineella (105/67)  huimaus ja pyörrytys vei voiton.

Nyt odottelen vuodeosastolle siirtoa. Tänään pitäisi helpottaa niin että pääsee jaloilleen.