3 viikkoa leikkauksesta - keppielämän puolivälissä

Tänään on kulunut leikkauksesta tasan kolme viikkoa. Tämä tarkoittaa sitä, että kotiutuksessa annettujen ohjeiden mukaan ollaan puolessa välissä kyynärsauvojen kanssa elämistä. Kotiutuspapereissahan kyynärsauvojen käyttöajaksi annettiin 6 viikkoa, kun ennakkokäynnillä kerrottu oli 8 viikkoa. Toki tuo 6 viikkoa on minimi. Kolmen viikon kohdalla kotiutusohjeiden mukaan ei välttämättä tarvitse enää välttää syvään istumista. Ei tässä nyt syväkyykkyjä tai muuta toki aleta tehdä ja edelleen varovaisesti ja hitaasti asentoja pitää hakea, mutta periaatteessa matalampiinkin istuimiin saa jo mennä. Erikseen matalaan istumisesta kotiutusohjeessa sallitaan myös henkilöauton kyytiin meneminen. Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, annetaan periaatteessa lupa luopua tarttumapihdeistä ja sukanvetolaitteesta, mutta en ainakaan tänään vielä ole uskaltanut yrittää pukea housuja ja sukkia ilman apuvälineitä.

Kävelyllä

Kun on taas tasaviikko täynnä, kuvasin kävelyä videolle. Jumppien ja pitenevien kävelylenkkien kanssa vaikuttaa koko ajan lonkkaa tukevat lihakset vahvistuvan ja askel muuttuu pidemmäksi. Kävely ei taaskaan tuntunut mitenkään erityisesti kehittyneen omalla tuntumalla, mutta kun vertaa viikon takaiseen, niin kehitystä on selkeästi kuitenkin tapahtunut. Oikeastaan tuo kehityksen huomaaminen oli syy, miksi aloin näitä videoita kävelystä ottaa. Hitaasti tapahtuvia asioita kun ei oikein muuten huomaa. Voimaa on lisäksi tullut niin, että ylä- ja alamäet on paljon helpompia. Video on tällä kertaa kuvattu jättämällä GoPro penkille, kun ei ollut avustajaa käytettävissä kuvaamaan.

Samalla kun kävelylenkit on pikkuhiljaa pidentyneet, on toistomäärät jumpissa kasvaneet ja ajoittain on lihakset kyllä olleet melkoisen väsyneen tuntuisia, mutta liikkeet helpottuvat kuitenkin koko ajan.

Kamalan pitkälle ei kuitenkaan kepeillä pääse helposti ja odotan kyllä innolla viikonloppua, kun pääsee vaihtamaan maisemaa. Ei ole ihan helppoa minulle olla monta viikkoa kilometrin säteellä kämpästä. Lisäksi odotan kuin kuuta nousevaa sitä, että ensi viikolla saan alkaa nukkua kyljelläni ja voin kääntää kylkeä. Tähän asti vielä nukkuminen on selällään tai vatsallaan ja kääntyminen näiden välillä seisomisen kautta. Kaiken kaikkiaan aika on kuitenkin mennyt toisaalta yllättävän nopeasti, kun eilen vasta tajusin, että tänään on puolet keppien kanssa kulkemisesta jo lusittu.