On helpompaa kun ei ole yksin

Minna lähti aikuisten koirien ja pentujen kanssa Seinäjoelle ja tulee hakemaan minut ensi viikonloppuna, jolloin minun pitäisi pystyä jo istumaan henkilöauton kyydissä. Tiistaina tulee kolme viikkoa leikkauksesta, jolloin henkilöauton kyytiin istuminen on luvallista. Täytyy sanoa, että tuntuu melko tyhjältä, kun on tottunut ensimmäiset pari viikkoa sairaalasta päästyä siihen, että seurana on toisen ihmisen lisäksi 4 aikuista koiraa ja 5 alle luovutusikäistä pentua.

Pentuterapiaa

Saa nähdä minkä verran seinät tuntuu kaatuvan päälle ilman seuraa, kun liikkuminenkin rajoittuu melko lähelle keppien kanssa. Täytyy edelleen yrittää keksiä aktiviteetteja, joita voi tehdä toipilaanakin jumppien, kävelemisen ja telkkarin lisäksi.

Pentujen valokuvaamista. Kuva: Minna Rinne

Tämän kirjoituksen pääasiallinen tarkoitus kuitenkin on kertoa asioista, joiden takia on mukavaa, että on apua käytettävissä. Otsikon kanssa vähän taistelin, kun se meinasi kääntyä jatkuvasti muotoon "Yksin on vaikeampaa", mutta se kuulostaa kovin negatiiviselta. Jotkut asiat, joiden kanssa voi olla vaikeaa, eivät välttämättä ole ihan ilmiselviä, jos on normaalisti toimivat lonkat eikä ole asiaa koskaan joutunut ajattelemaan.

Ilmiselviä asioita on tietysti esimerkiksi kaupassa käynti. Ja nyt onkin jääkaappi ja pakastin täynnä ruokaa, että pärjään ensi viikonloppuun asti ilman kauppareissuja. Lähimpään kauppaan on tästä melkein 2 kilometriä, joka olisi aika pitkä matka tehdä keppien kanssa, vaikka ei ihan mahdoton. Kelahan ei esimerkiksi invataksimatkoja korvaa tällaisessa kuntoutuksessa kuin sairaalasta kotiutuksen verran.

Koska lonkkia ei juuri voi taivuttaa ääriasentoihin, on maasta asioiden nostelu äärimmäisen vaikeaa. Toki minulla on apuvälineenä tarttumapihdit, mutta niillä esimerkiksi puhelimen nostaminen on haastavaa, kun litteästä tavarasta lattialla ei oikein meinaa saada otetta. Haastaviksi asiat muuttuvat, kun erehtyy pudottamaan tarttumapihdit lattialle tai on keppien kanssa varomaton ja keppi tai molemmat kaatuvat lattialle. Kaikista näistä olen kyllä selvinnyt omatoimisestikin, mutta ihan helppoa se ei ollut ja käytettävissä oleva toinen ihminen tuo kyllä turvaa. Yhtä haastavaa on myös esimerkiksi kaappien alahyllyjen käyttö tai mikä tahansa, missä joutuisi käsittelemään matalalla olevia asioita.

On sattunut myös asioita, joista ei oikein olisi itse selvinnyt. Yhtenä iltana touhusin keppieni kanssa varomattomasti ja potkaisin pikkuvarpaani keppiin ja tietysti verille. Sitä laastarointia ei olisi itse voinut tehdä. Varmaankin olisi pitänyt uhrata joku sukka, ettei olisi koko kämppä täynnä verta odottamassa sitä, että pystyy siivoamaan.

Aiempaan kirjoitukseen kommentissa ehdotettiin tarjoiluvaunua tavaroiden siirtämiseen. Päädyin kuitenkin, että en sellaista hanki, kun kepeistä pitäisi saada luopua jo 6 viikkoa leikkauksesta. Tavaroiden siirtely paikasta toiseen, kun kummassakin kädessä on keppi on hieman haastavaa. Avun kanssa olen pystynyt esimerkiksi syömään ja juomaan ruokapöydän ääressä, mutta tämän viikon syön keittiötasojen ääressä, jotka on kädenojennuksen päässä hellasta, tiskialtaasta ja jääkaapista.

Nyt, kun liikkuminen on parantunut huimasti leikkauksesta, viikko yksin tulee luultavasti menemään mainiosti. Heti kotiutuksen jälkeenkin varmasti olisi selvinnyt, mutta olisi ollut huomattavasti vaikeampaa. Ensimmäisillä kerroilla piti vähän suunnitella, että miten saa kengät jalkaan edes pitkällä kenkälusikalla ja miten saa kengät pois jalasta, kun ei taipunut vielä toinen jalka painamaan kantapäästä. Ja nämä kengät on kuitenkin valittu niin, että niissä ei ole sidottavana nauhoja.

Harkinnassa oli hetkellisesti, että tälle viikolle jäisi mulle yksi aikuinen koira ulkoiluttamaan, mutta siinäkin on ongelmansa, vaikka on helppoja ja hyvin käyttäytyviä koiria. Pannan laittaminen kaulaan ja pois ottaminen on sellaisella korkeudella, että se olisi vähintään vaikeaa. Ulkona olisi myös hankalia tilanteita, jos esimerkiksi hihna putoaisi kädestä ja toki kakkoja en pystyisi keräämään, joten koirat lähti hoitoon.

Ja kuten todettua, turvan ja käytännön asioiden helpottamisen lisäksi toinen ihminen ja lemmikit tuovat iloa seuran muodossa. Eipä toipilaana kovin kurja mieli voi olla, kun on tarjolla esimerkiksi koiranpentuterapiaa.