Luontoterapiaa, potilaskertomus ja leikkaushaavat

Parina viime päivänä olen nauttinut ulkoilusta päivänvalossa ja päiväsaikaan. Tuntuu hyvältä päästä pois seinien välistä ja aurinkoon, vaikka tuo parin sadan metrin päässä käyminen tuntuukin kovalta urheilusuoritukselta. Kipuja ei oikeastaan siihenkään liity, vaan liikkuminen on vaan yleisesti raskasta. Edelleen olen hämmästynyt siitä, kuinka vähän mihinkään on liittynyt varsinaisia kipuja. Samalla pikkuhiljaa olen lisännyt jumpissa päivittäisiä toistomääriä.

Luontoterapiaa. Kuva: Minna Rinne

Rasittavinta tällä hetkellä olossa on selällään jalat suorana nukkuminen. Tekisi kovasti mieli pyörähtää yöllä kyljelle ja kääntää toiselle kyljelle, mutta se ei ihan vielä ole ihan turvallisesti mahdollista. Viime yönä kokeilin yhden pätkän nukkua vatsallani, mikä oli jo helpotus selällään makaamiseen.

Tänään tuli postissa potilaskertomus sairaalasta. Ei oikeastaan mitään uutta, mutta jotenkin tuntui hyvältä lukea lause "Potilas kotiutunut neljäntenä postoperatiivisena päivänä varsin hyväkuntoisena toipilaana." Ja hoito-ohjeiden osalta edelleen käytettyäni vuosia säännöllisesti kipulääkkeitä on outoa lukea lääkkeiden alta minä päivänä mikäkin lääkitys loppuu. Joulukuussa noilla ohjeilla en syö enää mitään lääkkeitä säännöllisesti.

Yksi hieman hämmentävä asia toistuu edelleen tässäkin ohjeessa: "Jatkossa mobilisaatio ja varauslupa kivun sallimissa rajoissa." Tämä on ohje, jonka olen aiemminkin kuullut ortopediltani, että ei varsinaisia rajoituksia, kunhan liikkuu hitaasti ja rauhallisesti ja antaa kivun kertoa missä rajat menee. Fysioterapeutit taas mielellään asettavat edelleen erilaisia rajoja, joiden mukaan sisäkiertoja pitää välttää ja fleksio ei saisi ylittää 90 astetta muutamaan viikkoon. Tiedä sitten, miten pitäisi suhtautua? Toistaiseksi olen kyllä todennut, että fysioterapeuttien ohjeiden noudattaminen tuskin on vaarallistakaan. Ja ainakin sairaalassa fysioterapeutti avasi tätä vähän siten, että en tiedä missä kohtaa kipu tulee, kun se saattaa tulla vasta kun vahinkoa on jo tapahtunut.

Tänään myös sain jo aikaiseksi tilata haavoista hakasten poistoa varten kotisairaanhoitajan käynnin. Turun Kaupunki ei kyseisen palvelun käyttöä ole aivan niin helpoksi tehnyt, kuin toivoisin. Kotihoidon sivuilta odotin helposti ja kivasti jotain puhelinnumeroa, johon voisin soittaa, Yhteystiedot on kuitenkin 37-sivuinen PDF, jossa sisällysluettelona on käytännössä luettelo lähipalvelualueista, sivulla 2 löytyy tieto, että tiimin sairaanhoitajaan pitää ottaa yhteyttä arkipäivisin ja lähipalvelualueet onkin sitten osoiteluetteloita. Toki lopulta pienen selailun jälkeen keksin etsiä omaa katuani tuolta ja löysin näin oman lähipalvelualueeni ja oikean tiiminkin sieltä, mutta vähän vaikealta tämä tuntui.

Minulta on kysytty useita kertoja, minkä kokoisia haavoja tällaiseen leikkaukseen tarvitaan. Pahoittelen, jos tämä järkyttää jotain, mutta sidoksia vaihtaessa otettiin toisen puolen haavasta kuva samalla. Mittakaavaa antamassa on 17cm pitkä viivotin. Niittejä laskin tästä haavasta äkkiseltään kuvasta 23 kappaletta ja toisella puolella oletan suurin piirtein saman määrän.