4 vuorokautta leikkauksesta

Tänään heräsin normaaliin tapaan aamukiertoihin osastolta. Ihminen laitostuu nopeasti ja sitten vaan odottelee sitä seuraavaa tapahtumaa ja elää normaalia kiertoa. Aamupalan ja aamulääkkeiden jälkeen minut häädettiin suihkuun juuri, kun fysioterapeutti olisi tullut tarkastelemaan tilannetta. Totesin, että jos saisin ensin käydä suihkussa ja lupasi tulla myöhemmin uudelleen. Suihkussa käynti oli edelleen juhlahetkiä. Pukeutuminenkin sujui toisella yrityksellä jo helposti. Kaikki huimaukset olivat poissa ja oli vain vähän sellainen normaalin verenluovutuksen jälkeinen olo.

Vähän aikaa kun olin katsellut telkkaria suihkunraikkaana, tuli fysioterapeutti uudelleen. "Oma" fysioterapeuttini ei ollut viikonloppuna töissä, joten hommaa suoritti kämppistäni hoitanut ja eilen minun edistymistäni katsomassa käynyt fyssari. Ensin käytiin tekemässä seisten tehtäviä harjoituksia malliksi: "potkut taakse" (jalka lähti ainakin useita senttejä) ja takaviistoon. Leikkausta edeltävien liikeratojen huonouden perusteella tiesinkin, että ei paljon noihin suuntiin liiku, mutta väsytti kuitenkin. Matkalla takaisin huoneeseen käytiin vielä käytävällä harjoittelemassa portaita, jotka meni ihan hienosti ja vahvempi jalkani oli oman arvauksenikin perusteella oikea. Huoneeseen takaisin päästyä haettiin vielä pariin ongelmaan ratkaisua. Jos selällään nukkuminen puuduttaa, opetettiin että miten pääsee vatsalleen sänkyyn ilman että käy vaarallisesti kyljellään (kyljellään on hyvät mahdollisuudet repiä leikkauksessa poikki leikatut keskimmäiset pakaralihakset ja haavojen päällä ei juuri saisi kihnuttaa. Totesi myös samalla, että on ihan sallittua esimerkiksi tehdä etunojapunnerruksia vatsallaan, jos haluaa. Tekniikka siis kutakuinkin niin, että ensin sukelletaan vatsalleen hitaasti sängylle ja sitten pakaralihaksilla nostetaan jalat perässä ja poistuminen samalla lailla ja ei ole kiellettyä myöskään nukkua vatsallaan. Lisäksi katsottiin sallittu tapa venyttää vähän entuudestaan huonoja lonkankoukistajia siten, että maataan selällään varmasti pakara sängyn puolella mutta aivan reunalla ja hivutetaan jalka roikkumaan ulkopuolelle rentona. Tuntui hyvältä.

Kotiinpääsypäiviksi oli eilen väläytelty ensin maanantaita tai tiistaita, sitten toisella fyssarikäynnillä se vaihtui jo sunnuntaiksi tai maanantaiksi ja illemmalla se oli jo sunnuntai. Jumpan jälkeen energiatasoni nousivat huimasti, kun fyssari kysyikin iloisesti, että haluaisinko lähteä tänään kotiin ja epäröimättä totesin että tottakai jos päästätte!

Kotiutumislistaa

Fyssari kävi läpi kotiutuslistan. Hoitaja kysyi, että onko kiire ja totesin että voin ainakin syödä vielä, kun oltiin melkein lounasajassa.

Viimeinen ateria

Rauhakseen söin lohta ja perunaa ja päälle kiisselit ja pullakahvit. Sitten kävi hoitaja läpi oman listansa jatkohoitojen osalta ja kyseli mihin aikaan kyyti tilataan. Minna kävi vielä auttelemassa pakkaamisessa ja tuomassa kaapista siviilivaatteita päälle ennen lähtöä ja käytiin vielä kävelemässä osaston aulaan päiväkahville ja Minna sitten lähtikin edeltä järjestelemään koiria turvallisiksi.

Huone näköalalla

Omalla tavallaan oli outo olo lähteä omilleen, vaikka ohjeet olivat hyvät ja vaikka tässä oli asuttu vain muutama päivä, mutta päivät olivat melko intensiivisiä. Luulin jotenkin aina myös, että haluaisin ehdottomasti sairaalassa yksityisen huoneen, mutta ainakin mukavan kämppiksen lähtö eilen jätti jotenkin hieman tyhjän olon. Tarinat ainakin oli hyvät ja positiivista mielialaa ruokittiin toisillemme. 14:30 aikoihin sitten kuulin pyörien ääntä hissien suunnasta ja sieltä tuli invataksikuski pyörätuolin kanssa. Mies tuoliin, autoon ja menoksi.

Pyörätuolissa invataksin tavaratilassa.

Kotipihassa tuoli ulos ja mies keppien varaan ja sisään. Koirien kohtaaminen otettiin varovasti yksi kerrallaan, ettei tule mitään suurempia härdellejä ja hyppimisiä, mutta ehkä nekin tajusi, ettei olla ihan täydessä terässä. Ensimmäisenä piti saada hyvää kahvia (vaikka en valita sairaalaruuasta, täyttää tehtävänsä). Sitten hiukan opettelua omaan sänkyyn ja pois, omaan vessaan ja pois.

Vaikka alku toipumisesta myöhästyi päivän verran oletuksesta, että leikkauspäivän iltana oltaisiin jalkeilla, tuli tuo ero näköjään kurottua kiinni, kun alkoi pää kestää. Alle neljä vuorokautta siitä, kun jälkimmäisen lonkan poikkileikatut lihakset oli ommeltu kiinni ja iho niitattu kiinni, oli potilas kotona. Tähän päättyy yksi osa tarinasta ja seuraava osa tarinasta vasta alkaa.

Edistysaskeleita

Viime yö meni vähän levottomasti. Jouduin yöllä pyytämään ylimääräistä kipulääkettä, kun jomotusta oli sen verran, että nukkuminen ei onnistunut. Aamulla heräsin virkeän oloisena eikä enää tuntunut kuumeiselta kuten eilen.

Aamulääkkeistä leikattiin lyrica annos pienemmäksi jos se vaikka olisi huimausten taustalla. Hemoglobiini oli myös nousemaan päin. Juhlahetkeksi muodostui se kun vihdoin sain rullailla suihkuun ja kyllä piristi ihan kuin kunnon krapulassa kun pääsee virkistävään suihkuun. Fyssarin kanssa kokeiltiin keppejä taas ja totesi että voin kepeilläkin käydä valvomatta vessassa, mutta jalkojen saamiseksi sänkyyn edelleen tarvin apua, mutta vain juuri ja juuri tarpeeksi eikä niin että hoitajat nostaa.  Lupasi tulla vielä iltapäivällä uudestaan vaikka nytkin jo ennätyksenä käytiin käytävällä asti - piristävää. Aamukäynnillään fyssari vei sorsan ettei tule laiskoteltua ja pissittyä sängyssä.

Päivällä kävin vessassa ja yllätyksekseni sainkin sänkyyn palatessa jo oikean (jälkimmäisen) jalan itse sänkyyn! Voittajafiilis vaikka aamulla oli vähän negatiivinen olo jalkojen nostelun suhteen.

Iltapäivällä fyssari toteutti uhkauksensa ja tuli uudelleen.  Lähdettiin käytävälle ja aulaan asti, jossa tehtiin seisten tehtäviä jumppaliikkeitä. Tehtiin 10 varpaille nousua ja painonsiirtoja jalalta toiselle. Toinen fyssari oli myös varalta katsomassa jos kotiutus tehdään viikonlopun aikana. Kuulemma kävelin nyt jo ihmismäisemmin kuin ennakkokäynnillä. Jumpan jälkeen vielä pitkä matka takaisin huoneeseen ja kun annettiin yrittää, tapahtui ihme ja sain molemmat jalat sängylle ja saman tien luvan toimia kokonaan omatoimisesti ja pyytää apua vain tarvittaessa.  Sen verran jätettiin löysää, että yöllä saa vessassa käydä kävelytelineen kanssa jos tuntuu vähänkin että voi tulla huimauksia. Ei ole kyllä tänään tullut kuin heikotuksia, kävely on edelleen raskasta.  Fitbitin mukaan syke on toista sataa kepeillä kävellessä.

Olenkin jumppien lisäksi ahkerasti käyttänyt oikeuttani kulkea kepeillä oman harkinnan mukaan! 

Illalla Minna tuli käymään ja kuvattiin video pienestä pyrähdyksestä pois sängystä ja takaisin.

Toipumisen aloittelua

Vuodeosastolle siirryttiin aamupäivällä aamupalan ja hemoglobiinin mittaa, isen jälkeen. Fysioterapeutti aloitti kiduttamisen. Koska aiemmin oli pyörryttänyt jo istumaan noustessa, tehtiin ensin makuulla tehtävät liikkeet. Nilkkojen ojennus ja koukistus 20 toistoa. Pakaralihasten jännitys 5 kertaa. Jalan koukistus makuulla 5 toistoa per puoli. Reiden ojentajat 10 toistoa per puoli. Ja lopuksi lantion nosto 5 kertaa. Nämä tein päivän mittaan vielä 3 kertaa lisää kun ohjeistus on 3-5 kertaa. Mielenkiintoisesti joka kerta sujui paremmin kuin edellinen. Päivällä käytiin ottamassa röntgenkuvat, että nähdään miten proteesit on paikallaan.Sieltähän tuli ihan diplomi urheudesta.

Iltapäivä meni taas paljolti lääkepöllyissä ja päivällisen jälkeen kokeiltiin ensimmäistä kertaa seisomaan nousua. Muuten tämäkin onnistui hyvin, mutta hetken päästä alkoi pyörryttää taas niin sen enempää ei askellettu.

Illalla vielä laskettiin epikatetrin kautta menevää lääkitystä. Yö meni vähän huonommin. Alkoi selällään makoilu pakottaa kovasti selkää ja tuli hikoiltua. Oletettavasti pientä lämpöilyä, joka on myös ihan normaalia.

Pitkän yön jälkeen aamupalan päälle sen verran istumaan että saatikn lakanat vaihdettua. Epilääkitys lopetettiin ja nestetippa ja virtsakatetri otettiin pois. Aamulla jumppa sujui jäykemmin kuin eilen. Mutta myöhemmin päivällä toistot meni taas paremmin. Ortopedi kävi toteamassa että kuvien perusteella proteesit on hyvässä asennossa ja ensimmäiset 6 viikkoa rauhallisesti. 

Fyssarin kanssa käveltiin kävelytelineen kanssa pieni ympyrä. Kaikki muu meni omin voimin mutta jalkoja ei vielä saa nostettua takaisin sängylle. Sain sitten luvan nousta itse istumaan mutta takaisin makuulle tarvitaan avustaja ja luvallisesti saan käydä saattajan kanssa vessassa. Tämän mahdollisuuden jo käytinkin.

Tiputuksen lopetuksen jälkeen ohje oli että minimi 2 litraa pitää päivässä juoda. Etureisijumpat voi myös tehdä istuen. Johtavat georiat huimaukseen tällä hetkellä hemoglobiini, joka oli aamulla 102 ja minulle tosi matala, lyrica ja verenpaine sekä tuo nyt jo lopetettu epikipulääke. Jalat kyllä kantaisi kun pää kestäisi.

Leikkaus

27.10. heräsin 5:15 nauttimaan kunnollisesta suihkusta ja käytin omag koirat ulkona viimeistä kertaa ennen leikkausta. Vielä lasi vettä ennen kuutta, pikainen tarkistus että kaikki on mukana sairaalakassissa ja sitten sairaalaan.

Sairaalassa sitten odottelua huoneessa. Ensin käytiin aamulla tuomassa kipulääkkeet ja kertomassa sairaalassa olosta. Ortopedi kävi piirtämässä leikkausmerkit ja vaati valitsemaan kumpi leikataan ensin jos tulee esimerkiksi jotain komplikaatioita ettei molempia saadakaan tehtyä.

Lopulta 11 aikoihin tuli hoitaja kertomaan että nyt voisi mennä heräämöön puudutettavaksi. Kävin vielä kerran vessassa ja laitoin kotiin viestin että nyt mennään.

Heräämössä ensimmäisenä laitettiin kanyyli käteen jonka kautta annettiin kipulääkkeitä ja vähän rauhoitetta. Sen jälkeen tehtiin kipulääkkeitä varten katetri selkään ja suoritettiin itse puudutus. Puudutus oli vähintäänkin kiinnostava kokemus, kun jalat häviää. Toinen jalka jäi asentomuistiin vähän koukkuun mikä oli aika hassua. Mielikuvissa pystyin myös nostelemaan jalkoja vaikka ei ne tietysti mihinkään liikkuneet.

Puudutuksen jälkeen kärrättiin saliin. Ensin asetettiin virtsakatetri joka ei tietenkään tuntunut miltään niin kuin ei mikään muukaan rintalastasta alas päin. Pyydetty yskäisykin jäi aika heikoksi kun pallea oli poissa pelistä. Lopulta aseteltiin leikkausasentoon kyljelleen. Tästä ei juuri tiennyt muuten kuin yläkropan heilumisesta. Sain myös tyynyn halattavaksi. Tiukkojen tukien väliin siinä ruuvataan että pysyy potilas paikallaan.

Ensimmäisen (vasemman) lonkan nukuin melkein kokonaan torkkulääkkeissä. Kylkeä käännettäessä pyysin että voisin olla toisen lonkan vähän enemmän hereillä. Siinä sitten kuuntelin sahaamista ja vasarointia, mutta ei se miltään tuntunut.

Kun mies oli ommeltu ja niitattu kiinni siirrettiin heräämöön, jossa tiputukseen taas ja ekg ja happisaturaatio mittarit kiinni ja kipulääkepumppu selän katetriin.

Jonkin ajan jälkeen siirrettiin yöksi tarkkailuun jossa olen tätä kirjoittaessani.  Kipuja ei ole juuri ollut lukuun ottamatta leikkaushaavojen kiristämistä. Ja toki jonkin verran aina kun yrittää liikkua.  Iltapalan jälkeen nukkumaan ja yö meni melko hyvin. Kertaalleen aamuyöstä heräsin siihen että voin pahoin ja oli vähän pelottava ajatus oksentaa tässä kunnossa. Kutsuin hoitajan joka laittoi paria ainetta kanyylin kautta ja käänsi sängystä pään vähän alas päin. Helpotti. Kyse oli verenpaineen laskusta joka on tässä ihan normaalia. Yläpaineet kävi jossain 90 paikkeilla.

Aamupalaksi pari siivua leipää ja tuoremehua. Ortopedi kävi kertomassa että leikkaus itsessään meni ihan suunnitellusti. Tänään sitten otetaan röntgenkuvat asennuksesta.

Aamupesulla kokeiltiin istumistakin, mikä meni muuten ihan ok, mutta matalalla verenpaineella (105/67)  huimaus ja pyörrytys vei voiton.

Nyt odottelen vuodeosastolle siirtoa. Tänään pitäisi helpottaa niin että pääsee jaloilleen.

Lähtötilanne

Viimeinen työpäivä ennen sairaslomaa on suoritettu ja aamulla aikaisin olen jo kirjautumassa osastolle. Viikonloppuna kävin ennen leikkausta viimeisellä reilulla metsälenkillä koirien kanssa kiipeämässä vielä kerran Piikkiön Linnavuorelle.

Linnavuorella koirien kanssa

Jotta saisi kuvan siitä, millaisesta tilanteesta leikkaukseen ja toipumiseen lähdetään, jaan pienen videopätkän, joka on kuvattu kesällä Norjassa, jossa kävin jättämässä jäähyväisiä alkuperäisille lonkilleni. Videossa olen hitaasti ja vähän vaivalloisesti, mutta määrätietoisesti matkalla Gaustatoppenin huipulle, eikä se jäänyt ainoaksi kiivetyksi mäeksi matkalla. (Musiikki on lähinnä peittämässä omia ja kuvaajan hölmöjä juttuja)

Ei liene kohtuutonta sanoa, että nämä lonkat on niin hyvin loppuun käytetyt, että sietävätkin jo tulla vaihdetuksi. Seuraavaa tekstiä kirjoittaessa onkin jo uudet osat paikallaan.

Odotuksia

Ensimmäisessä kirjoituksessani lupasin kirjata, kuinka asioiden pitäisi mennä. Tilastot on sen puolella, että kaikki menee hyvin. Vähän eri ihmisiltä kuultujen lukujen perusteella 95-98% todennäköisyydellä kaikki tulee menemään hienosti ja olen lopuksi tyytyväinen, mutta onhan siellä sitten kuitenkin olemassa se 2-5%, jossa kaikki ei mene suunnitellusti. Oletettu aikajana olisi suunnilleen seuraavanlainen:

Tiistaina 27.10. ennen kello 7 aamulla kirjautuminen sairaalaan, jossa tapaan vielä ennen leikkausta leikkaavan ortopedin. Silloin selvinnee todellinen leikkausaikakin, joka ei vielä 2 viikkoa sitten ennakkokäynnillä ollut tiedossa, kun ei kirurgit olleet vielä jakaneet vuoroja. Ennen leikkausta minut rauhoitetaan ja tehdään selkäydinpuudutus, jonka jälkeen on itse leikkaus. Leikkaus menee kutakuinkin oheisen videon mukaisesti. Ja sitten perään toinen puoli. Itse operaatiossa menee noin tunti, mutta kaikkineen yhden lonkan leikkaus kestää noin kolme tuntia. Kahden lonkan arvatenkin vähän vähemmän kuin kaksinkertaisen ajan yhteen lonkkaan verrattuna.

Fysioterapeutilta sain jo ennakkokäynnillä ohjeita jumpista, joita pitäisi alkaa tehdä välittömästi, kun keinotekoinen halvaantuminen alkaa hellittää. Ensimmäisenä lähinnä nilkkojen ojennuksia ja koukistuksia. Ja samalla kun puudutus heikkenee, aletaan annostella pikkuhiljaa kipulääkkeitä. Kipulääkkeen annostelu olikin toinen syy siihen, että leikkaus tehdään rauhoituksessa eikä nukutettuna. Nukutuksessa jouduttaisiin nopeasti herätessä annostelemaan isoja määriä kipulääkkeitä, kun tässä voidaan aloittaa pikkuhiljaa. Toinen syy on, että nukutus kuormittaisi peruselintoimintoja huomattavasti enemmän, kun tässä vaihtoehdossa potilas esimerkiksi hengittää itse. Vahvimpia muistikuvia nukutuksesta heräämisestä onkin se, että kurkku oli pitkään kipeä intuboinnin jäljiltä. Toinen muistikuva on se, että nukutettaessa on käsketty laskemaan taaksepäin sadasta ja ennätykseni on päästä 97 asti.

Ensimmäiset jumpat

Leikkauspäivän iltana minut nostetaan kävelytuen avulla seisomaan sängyn viereen. Kyynärsauvat lienevät turhan huterat tähän tarkoitukseen, joten niitä harjoitellaan vasta keskiviikkona 28.10. ja siitä eteenpäin.

Sairaalasta kotiin pitäisi päästä 4 sairaalapäivän jälkeen. Yhden lonkan tapauksessa arvio olisi 3 päivää. Sitä en tosin tiedä, tarkoittaako tämä perjantai-iltaa vai lauantaita. Kotiutus tapahtuu invataksilla pyörätuolissa, mutta kotiutuskriteerinä on, että selviän elämästä kotona. Tähän kuuluu, että pystyn pukeutumaan, riisuutumaan, pääsen sänkyyn ja ylös, pystyn käymään vessassa ja suihkussa ja yleisesti pystyn kyynärsauvoilla kulkemaan tasaisella ja portaissa.

Noin 2 viikon päästä leikkauksesta poistetaan haavasta niitit. Kun niiden jättämät reiätkin ovat parantuneet, muuttuisi luvalliseksi käydä saunassa, mutta ei ollut suositeltavaa, koska lauteille nousu ja sieltä laskeutuminen voi vielä olla haastavaa. Kuuleman mukaan jotkut ovat pystyneet jättämään kipulääkkeet kokonaan pois jo 3 viikon jälkeen. Fysioterapeutin mukaan tässä kohdassa pitäisi välttää yli 90 asteen lonkkakulmia. Ortopedi tosin neuvoi, että alusta asti ei ole mitään astelukuja, joita ei saa ylittää, vaan pitää vain liikkua hitaasti, niin kipu kertoo sitten mistä kohtaa ei voi taivuttaa enempää.

Noin 4-6 viikkoa leikkauksesta on fysioterapiakontrolli. Kuntopyöräily on sallittua noin 4 viikkoa leikkauksen jälkeen. Vesiliikunnan saa aloittaa aikaisintaan 6 viikon jälkeen.

Noin 8 viikon kohdalla heitetään kepit ja muut apuvälineet menemään. Näitä ovat siis minulla kyynärsauvat, tarttumapihdit, sukanvetolaite, WC-istuimen korotus, sängynjalkojen korotukset. Sivuhuomiona, testasin sukanvetolaitteen ja se on uskomattoman nerokas keksintö. Koska se on vaikea selittää, täytynee siitä tehdä video jossain vaiheessa. Tässä kohtaa leikeltyjen lihasten pitäisi olla kunnossa ja kaikki liikkumisrajoitukset poistuvat. Lihasten ommelten repeäminen on toipumisessa suurin riski. Ortopedini kuvaili sen hyvin graafisesti kutakuinkin näin: "Mene kauppaan ja osta sisäfilepihvi ja leikkaa se kahtia ja ompele kiinni. Sen jälkeen vedä, niin kyllä se lähtee ompeleista huolimatta. Ja jos näin käy, on lihakset vaikeat ommella uudelleen." Tässä kohtaa saa myös ajaa henkilöautoa taas. Kyydissä saa istua heti kun pääsee autoon sisään.

Noin 4 kuukautta leikkauksen jälkeen päättyy sairasloma ja olen kaikin puolin työkykyinen. Yhden lonkan kanssa arvio olisi 3 kuukautta. Olisin itsekin saanut lonkat uusiksi yksi kerrallaan, mutta päätin että toivun mieluummin kerran kuin kahdesti. Molempien puolien kuntouttamisessa samaan aikaan etuna on myös se, että saatetaan välttää puolisuuseroja. Itse aion tosin jo huomattavasti aiemmin siirtyä osa-aikaiselle sairaslomalle ja alkaa tehdä puolikasta päivää etänä.

Vuosi leikkauksen jälkeen kuntoutus on "valmis." Tosin minulla on vahva oletus, että jo paljon paljon aiemmin liikun paremmin kuin nyt juuri leikkauksen alla.

Todellisuus iski

EAKR-ohjelmassa, jossa työskentelen, on ollut rahoitushaun viimeinen viikko päällä ja töissä ollut niin kiirettä, että paljon ei ole ehtinyt ajatella koko leikkausta. Haku päättyi tänään perjantaina. Maanantaina vielä päiväksi töihin tekemään muutama homma että voin olla "hetken" poissa hyvällä omalla tunnolla ja siivoamaan pöytä ja tiistaiaamuna sairaalaan. Ajoitus ei ole onnekas sattuma. Alkuvuodesta kun aloin järjestellä itselleni leikkausta oli rahoitusohjelman aikataulu jo selvillä ja tässä kohtaa oli sopiva väli, että poissaoloni häiritsee suhteellisen vähän ja toivoin leikkauksen tämän viikon jälkeen.

Haun ja päivän päätyttyä todellisuus lyötiin kasvoille. Juttelin kotimatkalla puhelimessa tyttöystäväni kanssa ja puhuin koirien ulkoiluttamisesta ja hän totesi, että tämä on sitten viimeinen perjantai-iltalenkki näillä lonkilla. Tuli vähän samanlainen olo kuin matkoille lähtiessä usein. Ensin ne ovat "sitten joskus" ja yhtäkkiä huomaa että "sitten joskus" onkin ensi viikolla ja on vielä kauheasti valmisteluja tekemättä.

Lonkat vuonna 2011, uusin kuva jonka olen itse toistaiseksi nähnyt

Tuli myös vähän haikea olo. En näistä lonkista tietenkään pidä, mutta ollaanhan me yhdessä tehty ja nähty paljon ja meillä on pitkä yhteinen historia. Ja nyt syntymässä saadut elolliset lonkkamaljat ja reisiluun päät sahataan ja porataan pois ja korvataan kylmillä ja synteettisillä. Monissa tarinoissa toki alkuperäisiä osia vaihtamalla on saatu aikaan jopa supervoimia, mutta usein tästä on seurannut myös erilaisia identiteettiongelmia. Vakavasti puhuttuna ei lonkkaproteesit tietenkään poista ihmisyyttä tai anna supervoimia, mutta onhan se outo ajatus, että kehossa on keinotekoisia osia. Ja tällä hetkellä tuntuu melkein supervoimalta ajatus siitä, että olisi taas normaalin ihmisen liikeradat ja ennen kaikkea, että voisi liikkua ilman, että se sattuu.

Leikkauslupa

Tästä alkaa tarinani. Tänään sain hammaslääkäriltäni leikkausluvan ja viimeinen este ensi tiistaina tehtävän tekonivelleikkaukseni tieltä kaatui. Tarinalleni olisi ja on varmasti muitakin alkuja, jotka ovat tapahtuneet jo aiemmin, mutta hyvän tarinan ei ihan kronologisesti tarvitse edetä. Aiempia alkuja tulen varmasti tarjoilemaan myöhemmin takaumina.

Suu todistettavasti terve

Papereita kaksin kappalein jopa. Kuvassa oleva on sairaalasta leikkausinfon mukana saatu kappale, joka oli pari viikkoa hukassa. Kadotin sen toiseksi viimeisen hammaslääkärikäyntini jälkeen. Tiesin kyllä mikä takki minulla oli ollut päällä silloin ja missä taskussa se oli ollut, mutta ei löytynyt kotoa eikä työpaikaltakaan mistään paperipinosta. Lopulta eilen illalla paperi löytyi jääkaapin ovesta magneetilla kiinnitettynä, johon olin sen tallentanut helposti löydettäväksi edellisen käynnin jälkeen. Toinen kappale olisikin pelastanut minut, jos en olisi tätä löytänyt. Sen oli hammaslääkärini ystävällisesti tulostanut valmiiksi vastaanotolle mennessäni. Nämä olivatkin vähän työn ja tuskan ja melko pitkän projektin takana. Vaadittiin röntgenkuvia, pari poistettua viisaudenhammasta, hammaskivenpoistoa ja neljän reiän paikkaaminen. Rei'istä tosin kolme oli sellaisia, joita ei olisi edes paikattu, jos ei olisi leikkaus edessä.

Ennen viimeistä estettä piti tietysti olla toiseksi viimeinen este. Viikko sitten kävin sairaalassa laboratoriokokeissa ja sydänfilmissä varmistamassa, että olen oikeasti perusterve enkä vain väitä niin. Sydänfilmi oli normaali sinusrytmi koneen mukaan eikä kukaan siihen sen enempää jälkikäteenkään puuttunut ja ilmeisesti verikokeissakaan ei mitään ihmeellistä näkynyt, kun ei ole mitään ilmoiteltu. Lupasivat ainakin soittaa, jos löytyy jotain erikoista. Samalla käynnillä käytiin hoitajan ja fysioterapeutin kanssa läpi käytännön asioita leikkauksesta ja toipumisesta. Kirjaan vielä kuulemiani oletuksia toipumisesta ennen leikkausta, niin voi jälkikäteen verrata kuinka toipuminen etenee arvauksiin nähden.

Uusi lonkkamaljani ja reisiluunpääni

Ilokseni hoitajan pöydällä oli myös mallikappaleita lonkkaproteeseista. Olinkin suunnitellut pyytäväni, että saisin nähdä millainen proteesi on ennen paikalleen asennusta, mutta sellainen mahdollisuus olikin ihan tyrkyllä. Tarkka malli on DePuy SUMMIT® ja molemmat nivelpinnat ovat keraamiset. Yllätyin siitä, kuinka pieni tuo proteesi on - jotenkin olin kuvitellut lonkkanivelen suuremmaksi. Ja siitä, kuinka painava se on. Jos koskaan ei ole mennyt läpi väite, että ei ole läski vaan on painavat luut, niin kyllä jatkossa pääsee sanomaan, että on painavat nivelet. Tasan viikon päästä asennuksen pitäisi jo olla ohi ja olen luultavasti ensimmäisen kerran ollut seisomassa uusien lonkkanivelteni kanssa.

Tarina siis alkaa siitä, että kaikki on valmista leikkausta varten.